Noin viikko inseminaation jälkeen alkoi pahoinvointi. Puolisoni kysyi voisinko olla raskaana? Taisin naurahtaa ja syytin pahoinvoinnista influenssarokotetta. Pahoinvointi ei vaan millään lakannut, voimistui vaan. Jouduin töistä olemaan yhden päivän pois, koska aina pystyssä ollessani luulin oksentavani. Syöminen ei innostanut eikä huonovointisuus hävinnyt vaikka olisin syönytkin. Varmaan jokin mahatauti uudelta työpaikalta. Pahoinvointi ei kuitenkasn millään tahtonut laantua. En kuitenkaan oksentanut vaan järkyttävä etova olo aivan koko ajan. Aamusta iltaan.

11päivää inseminaatiosta sitten tein raskaustestin. Olin juuri käynyt vessassa kun puolisoni laittoi viestiä, että aionko tehdä tänään testiä. Olin ensin ajatellut etten testiä tee, koska inssistä ei ole vielä kahta viikkoa. Pettyisin kuitenkin kun toista viivaa ei piirry, mutta silti en uskoisi että en ole raskaan kun kuukautiset ei ole alkaneet. Mutta sitten uteliaisuus vei voiton ja hetken päästä kävin uudelleen vessassa. Viivaan alkoi piirtyä toinenkin viiva. Siis herran jumala. Olenko raskaana? Laitoin puolisolleni kuvan testistä. Viiva vahvistui ja laitoin uuden kuvaviestin puolisolleni. Siis se viiva ihan oikeasti näkyy. Ei puhuta mistään haamuviivasta vaan ihan selkeästä viivasta. Laitoin puolisolleni vielä kolmannen kuvan.

Puolisoni soittaa kesken työpäivän. Minua alkaa itkettää ja vasta silloin tajuan, että ihan oikeasti siihen tikkuun tuli toinenkin viiva. Tuleeko meistä vihdoin vanhemmat? Saadaanko tänne taloon ensi vuonna uusi asukas? En tiedä uskalsinko oikeasti ajatella, että olen raskaana. Entä jos siellä onkin tapahtunut kiinnittyminen, mutta sitten irronnut ja nyt viiva on huijausviiva?

Tein seuraavana päivänä testin uudelleen. Siihen tulee edelleen viiva. Olenko ihan oikeasti raskaan?

Tein vielä uuden raskaustestin kun inseminaatiosta oli kulunut kaksi viikkoa. Tein oikeastaan kaksi testiä: herkän ja normaalin raskaustestin. Molempiin tuli viiva ja normaaliin eli siihen ei herkkään testiin tuli todella selkeä viiva. Pitäisikö siis alkaa uskomaan, että olen raskaana?

 Nyt pidetään sormet ristissä ja toivotaan, että tämä onnistuu.

Se aika kuukaudesta tuli taas, kun ovulaatiotikkuun alkoi piirtymään toinenkin viiva. Nyt jouduimme ennakoimaan inseminaatioajan kanssa, koska asuimme eri paikkakunnalla. Kun viiva alkoi tummua, soitin klinikalle ja varasin ajan sillä oletuksella, että sinä aamuna on testi näyttänyt positiivista. Parasta on se, että kätilö suostui jäämään ”ylitöihin”, että voi toteuttaa meidän inseminaation, koska emme millään pystyneet järjestelemään työasioita niin, että olisimme päässeet niin sanottuun virka-aikaan.

Ennen inseminaatiota katsottiin ultralla miltä munasarjoissa näyttää. Oikealla puolella oli ainakin yksi puhjennut, mutta mahdollisesti kaksi. Ultran perusteella kaikki näytti hyvälle, joten viides ja tälle hetkeä viimeinen inseminaatio voitiin toteuttaa. Meillä on nyt viimeinen siittiöputkilö eli olki käytetty. Jos tämä ei onnistu, niin tilaamme uusia uudelta luovuttajalta.

Sovittiin kätilön kanssa, että tarkistamme viikon päästä minun keltarauhashormonin arvon. Progesteronipitoisuuden määrittämistä käytetään keltarauhasen toiminnan tutkimisessa. Ovulaatiosta seitsemän päivän päästä otetusta arvosta nähdään onko ovulaatio tapahtunut. Jos arvo on yli 25, niin voidaan olettaa ovulaation tapahtuneen. Minulla arvo haluttiin tarkistaa, että saataisiin tietää onko minulla tapahtunut kaksi puhkeamista vai vain yksi. Kävin antamassa näytteen ja parin päivän päästä siitä sain tietää, että arvo oli 39.6 eli vahva ovulaatio on tapahtunut. Ei siis pitäisi olla mitään selkeää syytä miksi raskaus ei voisi onnistua.

Nyt jännitetään. Ja toivotaan.

Jos tämä inseminaatio ei onnistu, niin meillä on vakava mietintä edessä teemmekö vielä inseminaation vai siirrytäänkö IVF-hoitoihin.