Inseminaation jälkeen

Aika on mennyt niin nopeasti. Kuukauteen on sisältynyt muutto, uusi työpaikka, iloja ja suruja.

Noin 1,5viikkoa ovulaatiosta alavatsalla oli pieniä kipuja. Vähän niinkuin kuukautiset tekisi tuloja, mutta jollain tavalla erilaisia tuntoja kuitenkin. Samaan aikaan olin taas super energinen. Tuntui että en tarvitse pitkiä yöunia vaan energiaa riittäisi vaikka muille jakaa vaikka olisinkin nukkunut lyhyet unet.

Päivät kuluivat ja kuukautisia ei näkynyt. Ne oli myöhässä. Vitsi. Voisiko oikeasti käydä niin, että kun muutetaan meidän unelmataloon, niin saadaan heti loputkin unelmat. Taloon tulisi pieni nyytti.

Raskaustestiä heti kehiin ja sinne piirtyi heikompaakin heikompi viiva. Ehkä minä näin sen paremmin kuin puolisoni, mutta siinä se oli jos hieman siristi silmiä. Seuraavana aamuna uusi testin teko, jos se vaikka olisi hieman vahvempi, niin voitaisiin jo hieman juhlia. Mutta viiva oli hävinnyt. Nyt sitä ei näkynyt vaikka miten päin katseli ja vaikka kuinka siristi silmiä. Ja niin vauvatoive taas hävisi. Tämäkään kerta ei tuottanut tulosta. Mikä helvetti tässä kropassa on vikana.

Meillä oli klinikalla enää yksi siittiöputkilo pakkasessa eli vielä yksi kerta ja sitten tulee väistämättä tauko, kun uusia siittiöitä pitää tilata ja käydä läpi miten jatketaan. Aloitin hormonituen syömisen kuukautisten 3.päivänä ja söin sitä viisi päivää. Edellisessä kierrossa ei ollut kypsynyt kuin se yksi, niin nyt ei olisi tarvetta ylimääräiselle ultralle. On siis epätodennäköistä, että nyt kehittyisi useampi kun ei ensimmäisellä kerrallakaan kehittynyt.

Olo oli pettynyt ja kovasti yritin etsiä positiivisia puolia siitä, ettei inseminaatio onnistunut. Voin rauhassa olla uudessa työpaikassa ja oppia siellä asiat. Voidaan rauhassa asettua taloksi uuteen taloon ja nauttia kahdestaan olosta täällä. Vaan silti sisälläni itkin.

Nyt asennoituminen uudelleen. Uusi yritys vielä kerran. Itsensä tsemppaaminen alkaa olla aina hieman vaikeampaa kuin aikaisemmin, mutta vielä jaksaa uskoa.

 

perhe tasa-arvo raskaus-ja-synnytys lapset

Inseminaatio #4

Ennen inseminaatiota minulla oli sovitusti lääkärin tekemä ultraääni. Lääkäri katsoi miten monta follikkelia munasarjoissa oli. Vasen munasarja minulla on aina vähän piilossa ja vaikeammin löydettävissä, mutta siellä ei ilmeisesti näyttänyt olevan yhtään isompaa follikkelia. Oikealta puolelta löytyi yksi, muistaakseni silloin 16mm iso follikkeli. Aikaa ovulaatioon vielä oli, joten pieni koko ei huolettanut lääkäriä eikä minua. Ultassa selvisi siis, että inseminaatiolle ei näyttäisi olevan estettä ja nyt vain odottelemaan ovulaatiota.

Lääkäri ihmetteli kovasti sitä, että minulle inseminaatio on tehty aina samana päivänä kun ovulaatiotikku on näyttänyt positiivista. Yritin selittää, että minulla ovulaatio tapahtuu yleensä heti kun tikku näyttää kahta viivaa ja olin ymmärtänyt kätilöiltä, että inssi kannattaa tehdä heti eikä odottaa seuraavaan päivään. Siittiöt elävät sen pari vuorokautta, mutta ovulaation jälkeen munasolu on hedelmöittymiskykyinen puolesta vuorokaudesta vuorokauteen. Lääkäri kuitenkin ohjeisti tekemään niin kuin kaikille muillekin tehdään eli kun ovulaatiotesti näyttää plussaa, niin inseminaatio suoritetaan seuraavana päivänä.

Tässä kierrossa minulla oli hormonaalinen tuki ja kerkesin hieman hätääntyä, että missä ovulaationi oikein on. Normaalisti elimistöni toimii melkein kellon tarkasti ovulaation suhteen ja nyt näytti silti ettei ovulaatio tapahdukaan silloin kun olin ajatellut. Tikkuun ei piirtynyt toista viivaa ollenkaan vaikka alavatsalla tuntui nipistelyä. Kerkesin jo soittaa klinikalle hätääntyneenä, että pitääkö olla huolissaan, mutta kätilö vain totesi, että jatka tikkuun pissimistä.

Vihdoin parin päivän päästä panikoimisestani tikkuun piirtyi viivaa ja sain soittaa klinikalle inssiin ajan. Alavatsallani oli ollut useamman päivän ajan nipistelyä ja ovulaation kaltaisia tuntemuksia. Kätilö oli sitä mieltä, että ehdottomasti tehdään inseminaatio samana päivänä eikä vasta seuraavana päivänä niin kuin lääkäri oli sanonut. Sain siis samalle päivälle ajan ja ensimmäistä kertaa menisin sinne yksin. Minulla on aina ollut puolisoni mukana aikaisemmilla käynneillä. Tämä on ollut meidän yhteinen projekti (tehdäänhän heteroparisuhteissakin vauvat yhdessä) ja tuntui oudolle, että nyt tekisin tämän käynnin itsekseen.

Klinikalla kätilö ultrasi ennen inssiä. Vasenta munasarjaa hän ei tahtonut löytää, mutta totesi ettei siellä rakkuloita oikein näy. Oikealla munasarjassa oli yksi johtofollikkeli ja sen takana ylläri follikkeli. Tämä toinen follikkeli oli kuitenkin hieman pienempi verrattuna johtofollikkeliin, joten kätilö uskoi ettei kahta puhkeamista tapahdu. Limakalvot näytti hyvälle ja ultassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Siittiöt lykättiin sisään ja tämä kerta tuntui lähes kivuttomalta. Pientä nipistelyä silloin kun katetri osui kohdunpohjaan, mutta muuten oikein kivutonta. Kätilö toivotti onnea ja ohjeisti soittelemaan sinne kahden viikon päästä ja kertomaan miten kävi. Kiitin kätilöä ja yhdessä toivottiin tämän onnistumista.

Nyt taas odotellaan ja toivotaan. Iloisin ja positiivisin mielin.

perhe tasa-arvo raskaus-ja-synnytys vanhemmuus