Toisin silmin

Mistä tunnistaa kaupunkilaisen maalla? Hän pysähtyy valokuvaamaan puunrunkoon nojaavaa työvälinettään kesken haravoinnin. Olen tosiaan miettinyt kuinka paljon kylällä naureskellaan puuhillemme. Mutta toisaalta: tarvittiin uuden asukkaan silmä näkemään että tontin nurkkaus jossa ennen oli sijainnut epämäräinen lehtikompostintapainen jättömaa-alue ja ruukkukukkien hautausmaa, rajoittuu kolmeen kauniiseen lehtipuuhun, paikkaan, johon aurinko paistaa lähes läpi koko päivän. Puiden alle jää runsaasti tilaa penkille, pöydälle ja vaikka riippukeinulle. Joten en välitä ohikulkevien katseista kun kuvaan haravaani nojailemassa puuhun. Ymmärtävät sitten kun heiluttelen kesäparatiisini riippukeinusta heinäkuussa. Minä näen tämän pihan toisin.