CC

Takana broidin ensimmäiset cc (crosscountry) kisat,joten viikonloppu meni aika siivillä. Koko edellinen viikko meni pyörää laitellessa ja varusteiden huoltamisessa/hankinnassa. Pyörä sai uudet numerot ja renkaat ja huoltojen jälkeen sekin ol ivalmis kisaan. Muutama päivä meni todella jäniityksessä ja lauantaina lähdettiinkin kohti säkylää,jossa yövyttiin ja kisat ajettiin sunnuntaina. Itse olin kisoissa varikkohuollossa.

Kisa-aamuna jännittyneisyys oli käsinkosketeltavaa. Yritin omalta osalta lievittää broidin jännitystä ja hoidettiin katsastus ja ilmottautuminen heti aamusta pois, jolloin kaikki pakollsiet saatiin hoidettua alta pois. Guruilta vielä kisatsemppaukset ja kohta olikin jo aika pukea varusteet ja taluttaa pyörä karsinaan.

Eipä aikaakaan kun sata pyörää oli lähtöalueella ja räkäpäät lensi. Broidi sai hyvän startin joka kuitenkin hiukan epäonnistui seuraavaan mutkaan kaatuessa. Ei muutakuin perään kirimään.

2 huoltokertaa tuli, tankkaus tietenkin ja toisella kerralla oli katteet jääny kierroksella roikkumaan renkaiden väliin, kiinnitimme ne nopeasti ja taisikin viimeinen kierros olla nopein jos oikein muistan.

Maalialueella hurrattiin kun saatiin koko tiimi turvallisesti perille ja kyllä se hymy alkoi loistamaan broidin kasvoilta! =)rankka oli ollut, juomareppu ei toiminut ekaan tuntiin,tuli kaaduttua yli kymmenen kertaa,lonkka kolahti täydestä vauhista kiveen,ensimmäinen kisa ikinä, mutta kyllä hymyilytti!

Seuraavat kisat onkin edessä 2 viikon päästä!

 

Itsellä olisi myös todella kova into lähteä ”kisaamaan” tai lähinnä vaan nauttimaan ajamisesta. Vauhtia pitäisi kyllä saada treenattua ja ehkä pyöräkin vaihettua?..kehtaako sitä vanhemmalla pyörällä mennä kisaan vai nauravatko ne mut sieltä ulos?.

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys