Se on kuulkaa näin

Viime keväänä ostettu kevättakki ei tänä keväänä mahdu kunnolla päälle. Farkun vyötärö on kummasti kutistunut pesussa. Ihana puolihame (käyttääkö kukaan enää sanaa puolihame?) jää kaappiin, koska se ei mahdu päälle.

Ja mikä pahinta:

Raskausaikana hankittu mekko puristaa nyt kun en enää ole raskaana.

Vituttaahan tämä.

Eilen suihkussa käytyäni satuin kuivaamisvaiheessa vilkaisemaan itseäni peilistä. Siis voi damn mikä näky peilistä minua katsoi takaisin. Mihin on kadonnut se tyyppi, joka vielä vuosi sitten olin?

Okei, en koskaan ole ollut alipainoinen missin mittoihin mahtuva, mutta normaalipainoinen ja -vartaloinen kyllä. Kiloja on vuosien varrella tullut lisää, mutta nyt tahti on kiihtynyt. Tietysti voisin viime aikaisesta painonnoususta syyttää raskauttani, mutta ei, kyllä se minä itse olen sisääni ahminut vaikka minkälaisia tyhjiä kaloreita. Kun pitäisi jaksaa imettää ja hoitaa lasta ja on vähän univelkaakin ja ja ja. Niinpä niin, enää ei tarvitse imettää, lapsi nukkuu hyvin – ja minä sen kun jatkan sokerin ja rasvan ja suolan ahmimista.

Nyt kuitenkin riitti! Riitti niin maan perkeleesti. Nyt alkaa projekti paino alas!

Laihduttaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Syöt vähemmän kuin kulutat. Liikkuakin kannattaisi varmaan enemmän. Käytännössä laihduttaminen on kuitenkin ihan helvetin vaikeaa, varsinkin jos on samanlainen itsekuri kuin minulla.

Päämääräni ei ole laihduttaa itseäni anorektisiin mittoihin, vaan minulle riittää, että mahdun sopivan ajan kuluttua vanhoihin vaatteisiini ja pian sen jälkeen voin mennä kauppaan ja ostaa koon 38 vaatteita. Kiitos.