Minä ja + emme mene rikki

Suhde muuttuu lapsen synnyttyä, seksi ja läheisyys vähentyvät. Mies tuntee itsensä turhaksi ja ulkopuoliseksi. Väsynyt äiti, kipeät rinnat, uusi vartalo, leikkauksesta tai synnytyksestä tulleista muistoista. 

Tämä kaikki on vielä tulevaisuudessa mutta tulollaan.

Ultraäänitutkimuksen jälkeen rv 12+6 mieheni on kohdellut minua eri tavalla kun ennen. Enää hän ei nosta jalkaansa minun päälleni kun nukumme sängyssä kyljellämme. Enää hän ei aamuisin loikkaa päälleni tai höpöttele lapsen äänellä. Enää hän ei kosketa minua, ellen itse tee aloitetta. Eikä hän enää painaudu koko painollaan vartalooni kiinni.

Vaikka olen raskaana ei se tarkoita että menisin rikki. Vaikka vatsassani on pieni vauva ei se tarkoita että sinun tarvitsee varoa sitä. Kehoni, vatsani ja selkäni kertovat mikä tuntuu pahalta ja mikä ei. Vaikka rintani ovat arat ja niistä muutama pisara maitoa tuleekin, ei se tarkoita että sitä valuisi desittäin yhdynnän aikana. 

Jos kiroilen, ja painan kädellä vatsaani on se ainoastaan kohdun kasvukipuja. 

En minä enkä vauva sisälläni mene rikki. Vaikka jaamme saman kehon vielä 6 kuukautta, niin ei se tarkoita että todellinen minäni olisi kadonnut.

Kaipaan aamuisia herätyksiäsi, höpsöä puhetyyliäsi, ja läheisyyttäsi nyt, aivan samalla tavalla kun ennenkin. Ja samalla tavalla kun myös tulevaisuudessa.