Huhuu onko siellä ketään?

Raskausoireet tuntuvat häviävän. Kärsin jatkuvasta hikoilusta (kuumista aalloista), kipeistä rinnoista ja turvonneesta vatsasta. Pahaa oloa en ole potenut muutamiin päiviin. Toki syöminen ja jatkuva popsiminen on astunut kuvioihin, sekin saattaisi olla syy pahoinvoinnin häviämiseen. Vai alkaako 9+5 olla jo niin pitkällä että oireet pikkuhiljaa häviävät.

Paniikki. Sen paniikin saan helposti pois koti dopplerilla. 

Ainakin niin uskoin. Doppleri tuntuu epämukavalta, tuntuu että hetken käytön jälkeen vatsassani olisi lämpökynttilä ja erillaisten akrobaattisten asentojen jälkeen vatsakin tuntuu aralta. Kokeilin doppleria hyvin lyhyesti 3-4 kertaakin. Ja uskon, jos positiivinen olen että kuulin hevosenlaukkaa hetken. Iloita ei voi, voihan se olla vaikka mitä muutakin. 

Kokeilin uudestaan. Pentele, ei mitään kuulu. Taisin kuulla omia, vaikka miksi sitä pientä kiusaamaan. Tuskin se tuosta mamma-haluaa-kuunnella-sinua-koneesta hirveästi tykkää. Jos lääkäreitä ja kätilöitä on uskomaan. 

Vaikka tiedän np-ultran ja seulonnan olevan 20 päivä koen sen olevan AIVAN liian myöhään. Purin jopa vihaani mamma-foorumilla kun muut, pienemmillä viikoilla saa aikoja ultraan nopeammin kun minä. Tämä kai on sitä äidin suojeluvaistoa. 

Vaikeaa se on ymmärtää olevansa raskaana kun ei tunne potkuja, eikä kriittisimmät viikot ole vielä ohitse. Eikä tällainen stressaava ensiodottaja jaksa rauhoittua. 

Vaikka sykkeet ja masun asukki on nähty viikoilla 6+2 ja 7+2 niin ei pysty rauhoittumaan. Sykkeen nähtyä keskenmenon riski olisi jotakin 4-5% luokkaa ellei jopa vähemmän. Silti miettii elääkö tuolla edes jokin, lyökö sen sydän vielä. Entä jos kasvu ja kehitys on pysähtynyt eikä ultrassa näykkään pientä elävää ihmettä.

Kuka väitti raskausajan olevan naiselle helppoa aikaa?