Imettäminen, maailman luonnollisin asia?
Imettäminen on maailman luonnollisin asia, sitä tekevät niin ihmiset kun eläimetkin. Imettäminen on meidän keinomme ruokkia ja pitää pientä lasta hengissä. Luonnollisempaa asiaa ei olekkaan. Silti asia sattaa järkyttää monia. Kuten myös minua.
En ole lapsenakaan halunut olla imettävän äidin kanssa samassa huoneessa, jopa vieraan tai äidin rinnan näkeminen on ollut häpeällistä. Saati sitten pienen ihmisen ruokailua. En huolinut rintaa lapsena, joten olen kasvanut kokonaan korvikkeilla ja pullolla. Sekin voi olla syy siihen etten tunne itseni mukavaksi imettävän äidin läheisyydessä.
Järkytyin taannoin kun näin kadulla naisen joka kävellessään imetti näkyvästi omaa lastaan. Aluksi kauhistuin näkyä jossa lapsi lähes toikkui rinnan varassa. Mikään ei peittänyt näkyä, ei huivi, ei takki. Ei mikään. Suoraan tarjottimella. Alkujärkytyksen jälkeen esitin miehelleni kuinka ryhdikkäästi nainen käveli ja lapsi roikkui varmaan jossain täällä asti.
Mieheni nauroi, ja piti tilannetta sairaana. Niin pidin minäkin.
Näky naisesta on päivien kuluessa hävinnyt muististani, mutta ajatuksissani se on pyörinytkin jo tovi. Koska raskaus on minulle ensimmäinen en tiedä kuinka ajatukset ja mieli saattaa muuttua raskauden edetessä saati synnytyksen jälkeisinä viikkoina.
Voiko syy olla se ettei imettävä äiti enää jaksa ”piiloutua” muilta imetyksen aikana? Imetyksen tarkoitus muuttuu eikä sitä häpeä, tarvitseehan lapsi ruokaa. Asiasta tulee niin luonnollinen ettei sitä edes huomaa, huomaa imettävänsä?
Tätä minun järkytystäni sai ystäväni kerran todeta. Kasvoiltani hän varmaan luki häpeäni, nousiko kasvoilleni puna, sitä en muista. Kadotin kyllä keskustelussamme muutaman sanan silloin kun ystäväni otti reippaan otteen vasemmasta rinnastaan ja työnsi lastaan lähemmäs. Hän ei hävennyt tilannetta, eikä hän kertonut mitä tulevan piti. Aivan luonnollisesti toimi, niin kun nainen tekee, naisten seurassa. Häpeämättään tehtävää ja kunniaa mitä hänelle on annettu.
Imetys on vieläkin yhtä häpeällistä ja etovaa kun ennenkin. Se tuntuu jopa hieman oudolta silmälläpitäen omaa tulevaa, arki pienen lapsen kanssa. Uskon olevani niitä äitejä jotka katoavat mitään sanomatta lastaan imettämään. Niitä jotka peittävät sen huiveilla tai muilla kankailla. Se äiti joka ei halua lisäsilmiä suoritusta arvioimaan. Imettäminen on mielestäni hetki jolloin äidin ja lapsen kuuluisi saada rauhaa. Hetki kahdestaan jolla suhdetta vahvistamaan. Imettäminen naisten seurassa on yhtä epämiellyttävä ajatus kun miesten seurassa.
Julkisesti imettäminen voi olla haastavaa, olenko liian lapsellinen imetyksen suhteen?
Imettäminen on maailman luonnollisin ja kaunein asia. Mutta en minä ainakaan halua nähdä sitä, ellen itse ole imettäjänä.