Mikä synnytyspelko?

Joko sinua jännittää ajatus synnytyksestä? Pelkäätkö?

En, en pelkää. Olen jo ajoissa miettinyt millaisen synnytyksen toivoisin, millaisia ajatuksia minulla on kivunlievitykseen. Suunnitelmia saa ja pitääkin olla, on vain muistettava etteivät suunnitelmat aina toteudu kuten oli ajatellut. 

Miksi pelkäisin, kun ympärillä on alansa ammattilaisia? Kätilöitä jotka ovat hoitaneet jo lukuisia synnytyksiä ennen minua. Miksi pelätä kipua, sillä onhan nainen synnyttänyt aikojen saatossa ilmankin kipulääkitystä. Miksi pelätä turhaan. Miksi maalata piruja seinille ja pakkosyöttää itselleen ajatuksia synnytyksen karmivista kivuista. 

Sain ohjeen, 3 lapsen äidiltä ja ajon noudattaa sitä. Hän toivoi minun ottavan synnytyksen vastaan sellaisena kun se on. Kivut ovat kovia mutta katoavat hetkessä kun lapsi tullut maailmaan. Nevot kuunnella itseään, omaa kehoaan eikä muitten. Sillä jos lähden synnyttämään sillä ajatuksella että haluan kivunlievitystä jo ovella, kuinka voin tietää millainen synnytys olisi ollut luonnollisesti? 

Jos äidille x oli synnytystapa x oikea ei se välttämättä ole minulle. Jos joku synnyttää kylkiasennossa niin ei se välttämättä ole minulle oikea. Synnytys on oiva mahdollisuus tottua ja tunnustella omaa vartaloaan. Mikä on minulle hyväksi. Sillä jos voimat jaksavat, miksi vaatia kivunlievitystä?

Minulle lämmin suihku on pelastus, selkäkipujen ja supistusten aikaan. Minä en halua lantiotani keinutella, vaan antaa sen mennä ohitse omaan tahtia. Toki on muistettava että kärsimäni supistukset ovat onneksi vielä lieviä, sillä synnytykseenkin on aikaa.  Ja synnytyssupistikset paljon voimakkaampia.

Oma suunnitelmani on seuraava, lämmin vesiallas avautumisvaiheessa, aqua-rakkulat, synnytys seisaaltaan jos vain voimat antavat myötä sekä ilokaasua supistusten aikana. Mieheni ottaisi kivunlievityksen kertaa kolme, mutta minä haluaisin synnyttää lapseni luonnollisesti. 

Luolanaisen voimilla, sisulla ja rakkaudella.