Älä valita, odotathan sentään lasta

Näin ajattelin joskus aikaisemmin kun odottavat äidit avautuivat raskausajan ongelmistaan. Joka kerta kun tuttavani valitti selkäsärkyä, pahoinvointia, väsymystä tai mitä milloinkin ajattelin pääkoppani sisällä että osaisipa tuo ihminen iloita raskaudestaan. Samalla kun näen samassa piirissä ihmisen joka on vuosikausia yrittänyt tulla raskaaksi, tuloksetta. Hänellä jos kellään olisi oikeus valittaa.

Elämä ei ole aina reilua, eikä nallekarkit jaeta tasan. Mutta pitäisi iloita jos kuuluu niihin jotka saavat helposti lapsia. Kaikki eivät saa, eivätkä lapsettomuus tee heistä huonompia ihmisiä. Ei kukaan voi sanoa varmuudella että aikuisena saan lapsia, tai sitten kun saan lapsia. Lapsia ei tehdä, ne saadaan ja silloinkin lapsi on äärettömän suuri ja tärkeä lahja. 

Kärsin itse hikoilusta, ummetuksesta, alaselän säryistä, alavatsan kivuista, kohdun kasvukivuista, päänsärystä, heikotuksesta ja lähes 24h jatkuvasta ällöttävästä olotilasta. Pahoinvoinniksi sitä en laskisi. Ja kyllä, kyllä minäkin valitan ääneen oireeni. Mutten koskaan vaihtaisi paikkaa, ystäväni kanssa.

Mielummin kärsin alkuraskauden oireista vaikka loppuun asti kun että taistelisin seitsemän vuotta lapsettomuutta vastaan. Ja vaikka oma raskauteni ei ollut suunniteltu, en ole surrut tapahtunutta. Yllätys se toki oli, mutta alkujärkytyksen jälkeen niin äärimmäisen rakas ja tärkeä lahja.

Jos maailma olisi reilu, ja nallekarkit jaettaisiin tasaisesti. Toivoisin että kaikki äidiksi aikovat ja äidiksi haluavat saisivat mahdollisuuden. Mahdollisuuden ja oikeuden olla äiti.