Avautumisia

Raskauden myötä olen huomannut kuinka ihmiset avautuvat aiheista lapsista ja lisääntymisestä entistä useammin. Joku saattaa avautua kesken keskustelun kärsineensä lapsettomuudesta, joku raskaista hedelmöityshoidoista. Jopa ne ihmiset jotka uskoit säästävän perheenlisäyksen vuosilla eteenpäin saattaa yllättää.

Syitä ihmisten asuntokauppoihin saattaa löytyä, takana on puoli vuotta yritystä, yritystä saada se odotettu perheenlisäys. Joku kertoo olevansa allapäin sillä ei ole vieläkään tässä kuussa tullut raskaaksi. Joku kertoo yrittäneensä, mutta laittaneensa projektin jäihin yhteisen panikoinnin jälkeen. Moni ihminen ketä et uskonut avautuvan, näin henkilökohtaisista asioista saattaa hakea juuri sinusta sitä tukea. Jopa ne ihmiset kenen kanssa puhuit puuta heinää, etkä koskaan mitään syvällisempää. Mitään salaista. Tai tunteellista, jotakin henkilökohtaista.

On kuitenkin aihe, johon en löydä sanoja, en tekoja, enkä saa revittyä itsestäni edes yhtä halausta. Mietin äkkiä mitä sanoa, mitä tehdä. Kannustaa, olla kannustamatta. Kuinka kovana ihminen kohtasi vastonkäymisensä, nimittäin keskenmenon. Kun ystäväni kertoi taannoin saaneensa keskenmenon en voinut muuta kun tuijottaa, jätin vastaamatta keskusteluumme ja mietin. Mitä ihmettä sanoisin? Jotain epämääräistä kirjoitin chat ikkunaan ”voi ei..olen pahoillani”.

Olen ammattini puolesta tehnyt suruvalitteluja, puhelimitse ja kasvotusten. Olen löytänyt ne oikeat sanat, oikealla hetkellä. Mutta kun menetys koskee, keskenmenoa ja pienen elämän päättymistä. Jämähdän, enkä löydä sanoja. Niitä kannustavia sanoja jota silloin pitäisi toiselle sanoa. Ne sanat ja ajatukset jota päässäni pyörivät eivät ole niitä mitä sanotaan ensimmäisinä, ne ovat niitä keskusteluja jota käydään ensimmäisen järkytyksen ja toipumisen jälkeen. Kun ihminen on päättänyt aloittaa yrittämisen alusta.

Olisi luonnotonta, ja kylmää todeta toiselle vastauksena ”tällä kaikella oli tarkoituksensa, sikiössäsi oli jokin virhe, kasvua ja kehitystä vaikuttava seikka, se ei olisi elänyt tai kehittynyt normaalisti” tai ”kun olet valmis siihen, voitte yrittää toista. Raskautuminen on usein keskenmenon jälkeen helpompaa, ja teillä on vielä hyvät mahdollisuudet saada haluamanne lapsen”. Ne ovat niitä sanoja jota odottaa lääkäriltä, tai hoitohenkilökunnalta, ei ystävältä jolle juuri avauduit henkilökohtaisesta ja niin kipeästä aiheesta.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *