Esto googlen hakukoneeseen

Synnytys tulee naisen ajatuksiin, alitajuntaan ja uniin. Se on kehon ja päämme tuottamaa esivalmistelua. Kehomme valistautuu synnytykseen harjoitus supistuksilla ja päämme näyttää meille synnytystä koskevia unia ajatuksia selventämään.

Joka päivä koen synnytykseni olevan lähempänä kun koskaan. Ja faktahan se on sillä lähestymme päivä päivältä lähenevään laskettuun aikaan. Se mikä tekee tilanteesta koomisen on myös se että olen neljännestä kuukaudesta lähtien nähnyt tai kokenut synnytyksen tapahtuvan joulun tienoilla, tai pikemmiten välipäivinä. 

Näen jatkuvasti unia synnytyksestä, ja joskus näen niitä niin aidossa miljöössä etten tiedä mikä on unta ja mikä ei. Puhelimesta on pakko tarkastella olenko todella soittanut miehelleni, ja kertonut lapsivesien menosta. Tarkistan sängyn, löytyisikö jostain jotakin märkää. Istahdan sängyn laidalle ihmettelemään joko valahtaa? Valahtaako kävellessä vessaan, ei. Valahtaako vessassa, ei. Ei valahda tänänkään yönä, vaikka uni tuntuikin niin realistiseltä.
Oli samat lakanat sängyssäkin, ja puhelin aseteltuna tyynyllä.

Olen parin päivän aikana ollut erittäin väsynyt. Olen lähes koko viikonlopun nukkunut. Rytmini muistuttaa lähinnä vauvan rytmiä. Nukun, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä ja siinä unijaksojeni välillä jaksan olla kahdesta viiten tuntiin virkeänä. Lauantainakin heräsin viideltä aamuyöstä, nukahdin uudestaan joskus kymmeneltä. Torkahdin kahden tunnin ajan. Jaksoin hetken seurata miestäni, ja hänen puuhiaan tietokoneella. Torkahdin jälleen ja heräsin joskus kolmelta iltapäivällä. Ja mitä hauskin tasan viisi tuntia myöhemmin olin lähes valmis nukahtamaan istualtani ja jouduin todellakin skarppaamaan juhlissa etten jäisi kiinni.
Onhan haukotteleminen ja pilkkiminen melko häpeällistä. Ja epäkunnioittavaa emäntä ja isäntäväkeä kohtaan.  

Olen perjantaista lähtien tuntenut ikäviä vihlaisuja kohdunkaulassa, hieman etovaa oloa, päänsärkyä ajoittain, lisääntynyttä maidoneritystä. Palelemista, ruokahaluttomuutta. Ja tietysti vatsani on toiminut, ehkä hieman liiankin hyvin. 

Oireilen myös raskausmyrkytyksen tyyppisesti. Tänään pitäisi tulokset valmistua, toki olisi hyvä tietää miksi tällainen voimattomuus ja verenpaineen nousu johtuu. Mutta sairaalaan jouluksi? Ehkei kuitenkaan ihan minun juttuni. Minulla kun on niin paljon vielä kesken.

Näpyttelemällä googlen hakukoneeseen ”synnytystä ennakoivat oireet” saan oireeksi kaikkia noita ylhäällä mainittuja. Lisäksi tilannetta muuttaa vielä se että olen yksitoista päivää sitten saanut limatulpan osan tipahtamaan pönttöön. Toissa päivänä vielä toisen pienen osan. 

Voiko nainen tuntea synnytyksen lähenevän?
Voiko mieli tehdä kepposet, eikä synnytystä tulekkaan lähiaikoina?
Vai meneekö tämä kaikki raskausmyrkytyksen piikkiin?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *