Kun korvissa soi

Kun korvissa soi muuta kun musiikki tai perushumppa on aika miettiä  miten voi. Olen raskauteni aikana jo kaksi kertaa maannut puolikuolleena puhelin kourassa. Suunnitellut kenelle soittaa ekana, kenelle tokana ja kenet herättää jos en jaksa ovelle asti ovea avaamaan. Hullun hommaa, mutta on muistettava että vietän suuren osan ajastani yksin.  Mieheni ei voi työnsä puolesta kantaa mukanaan puhelinta. Joten jokin turva, ja verkosto on pakko olla olemassa. Pahanpäivän varalle.

Eilen kotiin päästyäni laskin katseeni hissin lattialle, katselin loppuun kuluneita lempikenkiäni ja tuumasin joko huomenna jaksaisi kaupungille, kun hoidettavaa on vaikka muille jakaa. Nostin katseeni ja korvissa soi, silmät pyörivät oudosti päässä ja pahoinvointi valtasi koko kehon. Alavatsa alkoi särkemään ja vatsa kovettui pinkeäksi palloksi jatkuvasti. Lähes humaltuneessa tilassa avasin oven, avain tippui lattialle ja katse seilasi kun ruotsinlaiva syksyisessä myräkässä.

Enkä päässyt sohvasta ylös hetkeen kun sinne vihdoin pääsin. Turha oli yrittää sillä kadotin voimanikin hetkeksi.

Muutaman tunnin päästä laahustin keittiöön pidellen jokaisesta kiinteästä huonekalusta kiinni. Söin suuren annoksen jäätelöä, join puoli litraa kylmää vettä eikä olo parantunut. Päässä jyskytti, pyörytti ja rintakehää pakotti. Nukuin koko yön sohvassa puhelin selkänojalla, puhelinnumerot valmiustilassa. Sillä tällä kertaa huolestuin itsekkin.

Kun olo ei parantunut edes suolalla laskin joko olisi aika soittaa. Päätin jättää soittamatta. Minulle riitti tieto pienokaisen olemassaolosta. Jämerät potkut ja vatsan myllerrykset. Ja eivät kukaan oireitani ottaisi tosissaan, etenkään yöaikaan. Luultavasti turha soitto ja vastaukseksi ”Jos olo ei parane, otathan yhteyttä omaan neuvolaan” tai ”Jos oireet jatkuu, ole yhteydessä lääkäriin”.

Aamulla olo oli parempi, muttei hyvä. Vieläkin päätä särkee, korvissa puhisee ja jokainen liike ja rasitus rasittaa enemmän kun neljän tunnin rääkkitreeni. Lista on armoton ja tehtävää riittäisi enemmän kun ehtii ja jaksaa. Jospa huomenna jaksaisi, tai ylihuomenna.