Kyllä me selvämme

Alkuraskaudessa kysyttiin usein onko raskaus toivottu? Yritittekö kauan? Oliko raskaus vahinko?

Nyt kun raskaus puolessavälissä kysymykset ovat muuttuneet. Vielä ne eivät ole loppuneet, ja tulevatko ne edes koskaan loppumaan? Nyt kysymykset liittyvät enemmän tulevaisuuteen ja siihen riittääkö meidän resurssit perhearjen pyörittämiseen, pärjäämmekö perheenä.

Ajattelitteko ostaa isomman auton? Kuinka kauan ajattelitte asua nykyisessä asunnossa? Ajattelitko jäädä hoitovapaalle? Ajattelitteko muuttaa pois keskustasta? Ajattelitteko, Ajattelitteko, Ajattelitko?
Vaikka kysymyksiin vastataan tuntuu ne aina olevan vääriä. 

Moni kokee ettei asunotmme riitä, kolmihenkiselle perheelle. Vuodenpäästä pitäisi miettiä isompaa, isovanhemmat kai toivovat lapsenlastaan hieman lähemmäs. Nykyinen asuinpaikka ei tarjoa lapselle tarpeeksi viihdykettä. Tämäkin on mielestäni hieman outo kommentti ihmiseltä joka ei ole koskaan edes täällä käynyt. Jos asuinpaikka on huono lapsille, miten voi olla mahdollista että juuri täällä on eniten lapsiperheitä, ja tarhoissa yli 50 lapsen jonot? Kun kerron ajatuksistani palata työelämään äitiysloman loppuessa sitäkin ihmetellään. Ei niin pientä voi tarhaan viedä, isot lapset kiusaa eikä lapsi pysty puolustautumaan.

On ihanaa tietää että ihmiset, läheiset ja ystävät pitävät huolta. Mutta joskus huolenpito ahdistaa, emmekö saisi tehdä päätökset ihan itse? 

Ja kyllä. Kyllä minä muuttaisin isompaan, sisustaisin lapselle oman huoneen, ostaisin ison perheauton, muuttaisin ehkä hieman kauemmas nykyisestä asuinalueesta. Mutten pois, pääkaupunkiseudulta. Kyllä minä mielelläni haluaisin olla lapseni kanssa kotona niin kauan kun voin ja pystyn. Kyllä tarjoaisin lapselleni sopivasti kaupunkia, viheralueita, leikkipuistoja ja turvallisen koulutien.

Kyllä minä ajattelen, toivon ja unelmoin. Mutta nyt, tällähetkellä perheemme elää juuri niin kun resurssien mukaan voimme.

Asumme nykyisessä asunnossa niin kauan kun se suinkin onnistuu, pidämme nykyisen auton, näen nykyisen asuinpaikkamme sopivana lapselle, täällä on leikkipuistoja, kulttuuria ja tapahtumia. En pelkää linja-autoja, raitiovaunuja ja kovemmin hurjastelevia autoja. Kyllä lapsi oppii, kehittyy ja selviää vallan mainiosti. 

Kiitos huolenpidosta, mutta kyllä me selviämme.
Ja jos emme, niin on ihana tietää että meistä pidetään huolta.