Miten olisi lyhyt pitsihame?

Rakastan syntyvää lastani, pidän lapsista, rakastan lapsia. Haluan lapsia, ja ehkä useammankin kun yhden. Mutta sitä mitä en rakasta on raskaana oleminen. Etenkin loppuraskauden myötä tulleet vaatetusongelmat. En ole koskaan ollut mikään muotihirmu, olen saattanut kuukaudessa ostaa muutamalla hassun hauskalla kympillä uuden peruspaidan tai uudet housut jos edelliset uhkaavasti aikoo sanoa yhteistyönsä irti. 

Nyt olen jaannut vartaloni pienen ihmeen kanssa 34 viikkoa ja kaksi päivää. Vaatekaappini on ankea, omistan yhdet legginssit ja yhdet äitiyssukkikset. Mekkoja, mekkoja, mekkoja. Jopa kauan käyttämäni lempimekkoni lyhentyi dramaattisesti loppuraskauden aikana ja toimii nykyään vesirajamekkona. Olen myös saanut raskauteni myötä muuttaa vanhaa ajatusmaailmaani siitä etteivät legginsit ole housut, ne ovat sukkahousujen tapaa käytetyt vetimet. 

Ei nykyään pidän legginssit housuina ainoat housut mitä mahani päälle haluan vetäistä. Ja uskokaa tai älkää, kyllä sukkahousuillakin pärjää tuolla ulkona, viimassa ja lumisateessa!

Olen kiertänyt nettikauppoja jo kaukaa pitkiä aikoja, vaatekaupoissa käyn harvoin. Ja silloinkin suuntaan nokkaani suoraan kohti henkka & maukan äitiysosastoa. Seilailen siellä kahden hyllykön välillä ja palaan nokka suoraan ulos jossen mitään päälle pantavaa saa mukaani. Ehkä vaatekriisi on omaa tyhmyyttäni, mutta en vain halua katsella ei raskaana olevien vaatteita. Sillä tällä päällä, ihastuisin varmaankin aivan liian lyhyisiin paitoihin, tai pukisin päälleni hameen joka nipin napin peittäisi edes vatsani. Saatikka sitten takapuoleni. 

Tein kuitenkin hormoonipäissäni erehdyksen. Katselin nettikauppinen ale tuotteita läpi useina iltoina. Napsautin tuotteita ostoskoriini minkä kerkesin ja huomasin tunnin nettishoppailun jälkeen omistavani täysin uuden vaatekaapin. Oli beigeä pitsihametta, oli nilkkureita, oli pieniä kirjekuorilaukkuja, tiukkoja paitoja ja olin jopa klikannut ostoskoriini tekoturkkisen talvitakin. 

Kun tänään eksyin samalle sivulle katsomaan olisiko vauvalle jotakin ale-korista, huomasin vanhan ostoskorini vilkkuvan. Siellä ne odottivat, edelleen. Ja siellä ne tulevatkin odottamaan, ainakin siihen asti kunnes olen lapseni synnyttänyt. Toipunut kolmet ensimmäiset kuukaudet, 9 kuukauden rasituksesta ja vasta sitten. Joskus toukokuussa voin miettiä udestaan pukisinko päälleni beigen pitsihameen, nilkkurit ja  tiukan topin.

Veikkaan kovasti ettei hameet tule kuuloonkaan, ja tiukalle topille saattaisin naurahtaa!