Miten vauva tulee ulos?

Nielaisin kerran, toisen ja mietin pääni sisällä miten hemmetissä selittäisin asian. Lapselle joka ei ole oma. Entä jos teen sen väärin? Miten voin ohittaa asian valehtelematta, kertoa asioista mutta kuitenkin säästeliäästi.

”…kun vauva on kasvanut tarpeeksi masuni sisällä on sen aika syntyä, menemme sairaalaan mieheni kanssa synnyttämään ja kun pienokainen on tullut maailmaan, soitamme ja saatte veljesi kanssa tulla ihailemaan vauvaa..” Tum, tum tum kuulen pulssin päässäni. Teinkö sen oikein? Lapsi katsoo silmiin ja kysyy saako tulla heti. Lupaan että saa tulla vaikka heti jos haluaa. Huh, kysymys ja vastaus suoritettu. 

Kasvava vatsani on herättänyt tuttavaperheen lapsissa ihmetystä ja monen monta kysymystä. Tänään he uskalsivat keskustella aiheesta vapaasti enkä voinut välttää kysymyksistä. Tunnen kuinka kolmevuotias tomera poika katselee kysyvästi vatsaani, taputtaa sitä kädellä ja kysyy ”Miksi sinulla on noin iso vatsa?” Naurahdan ja kysyn, etkö todellakaan vielä tiedä? Poika vastaa nauraen ”Joo, kun sulla on tissit”. Ei, vauva siellä kasvaa.

Pojat katsovat toisiaan silmiin ja kikattelevat. Seuraava kysymys tuleekin kun apteekin hyllyltä. Montako yötä on jäljellä kunnes vauva syntyy. Hmm, mietin pitkään. Näytänkö sormin yli 100 yötä vai kerronko sen toisella tapaa. Plan b, kerron kenen syntymäpäiviä juhlimme missäkin järjestyksessä, kuinka tulee jouluaatto, uusivuosi. Tulee hiljaisuus, en keksi kenenkään syntymäpäiviä tai pyhiä. Mummin nimipäivät ja sen jälkeen vauva syntyykin. Ruokailu jatkuu ja lapsen näyttävät olevan tyytyväisiä tietoon.

Vauvasta puhuminen ei lopu siihen, pojat ovat päättäneet näyttää toisilleen napojaan kun vanhin kysyy voisivatko he katsoa paitani alle. Haluavat kuulemma katsoa vauvaa. Ymmärrän hyvin että kasvava pyöristyvä vatsa ja vauvapuheet eivät avaudu pienelle lapselle yhtä helposti kun aikuiselle. Muistan itsekkin kuinka vaikeaa oli ymmärtää että vatsassa oli vauva, vauva vaikka olinkin jo 6 vuotta vanha. Kieltäydyn ja kerron ettei sitä vauvaa näe, se on vatsan sisällä. Pojat vetävät vatsojaan sisään ja tutkivat masujaan tarkemmin. 

Huokaisen, sillä en ole mestari valehtelemaan, enkä todellakaan halua käydä poikien kanssa lävitse ihmisen biologiaa, lisääntymistä ja synnytystä. Tekisin sen omien lapsien kodalla, mutta en muitten. Onneksi kysymykset olivat tältä kertaa kysytty, eikä lisäkysymyksiä seurannut.

Ei hassumpi, kyllähän tästä selvisinkin. Hyvin, jotenkuten, tyydyttävästi
 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *