Suunnittelenko liikaa, rehlinkö sittenkin, stressaanko. Halusin elää edes jollain tapaa normaalia elämää. Suunnitella, nauttia ja tuoda ihmisille mielihyvää. Eilen viikon hyvät (pahat) teot kostautuivat korkojen kera. Ystävämme herra supistus oli tullut vierailemaan jo ennen aamu kuutta, jatkoi muistuttamasta olemassa oloaan päivän läpi. Eikä hän näyttänyt lähtevän kun viimeistään tänään yhden tienoilla yöllä. Tästä herrasta on tullut entistä ärhäkkäämpi.

Viikkoni on ollut kaikkea muuta kun sellainen minkälaisen sen pitäisi. Olen juossut terveysasemalla kahteen eri otteeseen, leiponut äidilleni neljä pikkuista kakkua. Käynyt tervehtimässä sairaalasta kotiutunutta tätiäni. Käynyt viimeisen kerran työterveyslääkärillä, suunnitellut miehelleni syntymäpäiväjuhlia ja eilen. Eilen tein jotakin mitä ei olisi pitänyt tehdä mistään hinnasta, mutta kuitenkin kuulin mörön sisälläni hokevan tekisit nyt edes jotakin, toisten hyväksi. Älä anna muiden passata.

Raahasin painavinta ostoskassia hissistä asuntoomme, eikä se ollut ainut raahattava. Jumituin hampaat irvessä jääkaapin edessä ja pyysin mieheni auttamaan. Hän käski minun rauhoittua, ottaa rauhallisesti. Edes hetken. Mutta mitäs sille voi jos perseen alla polttaa tuli ja aivot raksuttavat mitä tarjota huomenna, mitä tehdä ensin, odotas rakas, laadin ensin tällaisen to-do-listan. Viimein nukahdin yhden aikaa yöllä, kävellessäni makuhuoneeseen sain kokea yhden tai useammankin supistuksen. Jalkoja pakotti ja heräsin koiran lailla jatkuvasti, kahden kolmenkymmenen minuutin välein.

Aamulla päivä oli uusi, jääkaappi täynnä esivalmisteltuja suolapaloja. Kakkupohja odottamassa, kokoamista ja koristelua. Kipot ja kulhot rivissä pöydällä,kaikki valmiina. Osittain kiitin itseäni eilisestä. Sillä tänään voisi ottaa eilistä rauhallisemmin. Mielummin päivä hymyillen kun hampaat irvessä! 

Naisena tuntee joskus lähes pakonomaista tarvetta saada ostaa lahjoja, jakaa niitä ja hysteerisesti kikattaa silmät kiiltäen kun toinen avaa lahjaansa. Sellainen ominaispiirre minustakin on löytynyt viime aikoina. 

Tuntuu hullunkuriselta odottaa isänpäivää, ja juhlia sitä vaikka mieheni ei oikeasti silloin ole vielä isä. Lahjahankintaa se toki hieman hankaloittaa, sillä en voi mitenkään painaa taaperon kädenjälkeä mieheni paitaan, tai tehdä vuoden 2013 kalenteria vauvakuvista. Saati painaa vauvan kuva kahvimukiin. Miksi ihmeessä tekisin sen kun ei mieheni osannut tulkata ultrassa näkyvää vauvaa kovin helposti. Sellainen musta-harmaa värimytty mukissa, eihän se edes juo kahvia, joten sen idean murskasin hetkessä!

Tänä vuonna isänpäivä menee lähes nappiin mieheni syntymäpäivien kanssa joten lahjojen suhteen ei mene sormi suuhun. 

Mieheni ei ole kova lukemaan, yhden kirjan olen nähnyt hänen lukeneen suhteemme aikana. Hän on enempi kiinnostunut mitä internetissä tapahtuu, seuraa uutisia ja maailmaa ruudun takaa. Siksi sain idean ostaa vauvakirjan joka käsittele aihetta tietotekniikka ja vauvanhoito. Luin parikymmentä sivua ja totesin kirjan sopivan miehelleni kun nakuutettu. Kirja upposi myös minuun tällä, insinöörihuumorillaan. 
Oli pakko lopettaa kirjan lukeminen, jotten jäisi kiinni lukeneeni sen. Olenhan maailman huonoin ihminen pitää salaisuuksia. Tiedättehän sellaisen joka kertoo milloin elokuvassa tulee hauska kohta. ”Kato nyt, (naurua) tässä sivulla 37 on tämä hauska juttu”. Jos en edes osaa pitää salassa mieheltäni viikottaista Aku Ankka sarjakuvaa (ennen kun hän on ehtinyt lukea sitä) niin miksen sitten vahingossa paljastaisi kirjan sisältöäkin?

Jos kirjassa mainitaan lapsen odotus nimellä Mallin toimitus, vauvan kehitys nimityksellä Motoriset ja sensmotoriset sovellukset, vauvan hoitoa Yleishoitona. Sekä vauvanhuoneen ilmapiiri ja järjestelyt lepoalueen konfiguroinilla niin ei tämä kirja hirveän väärä ostos voi olla. Uskoisi että selvillä kuvilla, vaihe 1-2-3 sekä insinöörieille tutulla kielellä lapsenhoito onnistuisi keneltä tahansa. 

Muille tuleville insinööri-isille tiedoksi, tätä kirjaa ei kannata missata!
Ja mulle ei insinööreille, onhan tämä kirja ihan hauska. Näkee vauvan elämää ja hoitoa hieman eri kantilta, ei niinkään tittelillä imettäminen ja kakkavaipan vaihtamisella.

Louis Borgenicht & Joe Borgenicht, Vauva – omistajan opas. Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto. Karisto 2004.