Heräsin painajaiseen. Näin unta että exäni palasi elämääni pilaamaan. Hän yritti valehdella miehelleni että olisin pettänyt häntä suutelemalla exääni. Olimme lapsuudenkodissani, roikuin exässäni ja yritin estää häntä levittämästä väärää tietoa. Oikeasti erosin kyseisestä miehestä aikoja sitten liiallisen mustasukkaisuuden ja kontrollin takia. Olin vanki, heikko ja psyykkisesti romuna. Vielä vuosi eron jälkeen kyseinen tapaus syytti minua pettäjäksi, halvaksi lumpuksi sekä käveleväksi seksin-sekatyöläisenä, pelkään edelleen miestä kun ruttoa, lähestymiskieltoa en sentään tarvinnut hankkia. Pelko väkivallasta, psyykkisestä sellaisesta seurasi minua vielä vuosia. 

Herättyäni kaipasin lohtua, kurkku on kipeä eikä mieheni ole palannut yötöistä kotiin. Olin onnellinen kun kuulin ulkooven avautuvan. Seisoin vatsa törröllä keittiössä valmiina tekemään vaikka mitä. Nyt kelpasi patonki ja kuuma tee. 

Etkö muista, lähden kouluun. Anteeksi mitä? Taisi mennä minulta kokonaan ohitse. Aamupalan jälkeen mies pyysi hetken aikaa torkahtaa. Lyllersin makkariin, nukahdin. Heräsin siihen että joku hiipii sänkyyn, ihanaa. Tule edes hetkeksi! Yritin tyynyjä lajitella paremmin sänkymme, käänsin ja PAM löin miestäni suoraan kasvoille. Itku tuli sekunneissa, en tarkoittanut, se oli vahinko. En voisi koskaan satuttaa rakastamaani ihmistä. Itken jälkeen, pelkkä vahingosta kirjoittaminen tai ajatteleminen sattuu. Sydämeeni. 

Pettymys, miksi lähdet? Raskauteni on muuttanut elämäämme. Lupasin miehelleni ettei hänen tarvitse tehdä muuta kun opiskella, työntekoon en häntä ole vaatinut. Siitä huolimatta sain viime viikolla tietää että hän on solminut työsopimuksen, ja aikoo yötyön ohella opiskella. Vuorokaudessa laskin hänen ehtivän juuri ja juuri nukkua sen 4-6 tuntia, tuurilla. Juuri kun luulin hänen kömpivän kanssani peittojen alla tuijotankin koululaukun pakkaamista.

Kun kuulen ulkooven menevän kiinni ja hissinappien äänen alan itkemään. Kuinka innolla odotankaan kainaloon kömpimistä ja hassutteluasi.  Tämä aamu ei ole niin onnistunut.