Kun mies pelkää synnytystä
Ostin 11 päivää sitten itselleni lomaluettavaa, tarrasin Juha Vuorisen Raskausarpia -teokseen ja ryhdyin vinguttamaan visaa. Kirja on oikeasti mieleeni, ne tavat kuinka Juha ajattelee, näkee ja kokee raskaana olevaa naistaansa. Juuri samoja asioita joka oma mieheni saattaa miettiä, ja päässään pyörittää.
Ja antoi se minullekkin jotakin, raskaana olevana naisena. Näen ehkä nyt selvemmin kuinka hormoonipöllyssä oleva nainen saattaa arkea pyörittää. Ja vaikka en perverssi seksi-novellien suurkuluttaja olekkaan, niin olivathan nuo kirjan ronskeimmatkin kohdat tavallaan aika, mukavia.
Kirjan lopussa, kuten kirjan nimikin saattaa viitata, oli vuorossa synnytys. Mieheni joka piti koko kirjailiaa, tai kirjaa pilkkanaan sai valkoisen nenänpään kirjan lopussa. Luettuani kirjaa puoleenväliin mieheni vihjasi että kirjan loppu on aivan sairas.
Miehelleni synnytys, on sairasta. Vakavaa ja sairasta.
Tämä toki pistää miettimään. Neuvolan papereihin olet raapustanut että oma miehesi osallistuu synnytykseen, mahdollisuuksien mukaan. Enhän minä voi vaatia häntä odottamaan ja jäämään pois töistä kahden viikon ajan JOS synnytys sattuisi juuri silloin alkamaan. Ja yhtäkkiä miehesi pitää sanoja ”Vetivät Sirpan haarojen välistä jotakin ulos” sairaana, ja oksettavana asiana.
Neuvolatyöntekijä kuunteli minua silmät kiiltäen ja naurua pidellen kun kerroin että halusin loman aikana katsella hotellihuoneesta saksalaista eläinlääkäriklinikkaa. Sillä kerrankin näin oikeasti kuinka operoidaan koiralta kivekset, kuinka luupaloja poistetaan hevosen polvesta jne. Ja oma mieheni peittää ohjelman ajaksi silmiään ja käskee minun kertoa milloin voi taas katsoa. Hän voisi katsoa ne kohdat kun eläin on jo leikattu, ommeltu kiinni ja viety heräämöön. Mieluiten hän olisi katsellut ne kohdat jossa eläin luovutetaan hyperiloisena omistajalleen. Terveenä ja iloisena.
Voin hyvinkin kuvitella sen hysteerian, ja huudon jota hän tulee päästämään suustaan jos synnytysvalmennuksessa näytetään kuinka synnytys tapahtuu. Olen jo puoliksi voittanut, tai melkein synnyttänyt jos saan hänet edes mukaan vilkaisemaan synnytysalia. Videota en halua hänen näkevän, ihan itsenikin vuoksi.
Hänellä on reilut 12 viikkoa aikaa sopeutua ajatukseen, ja jos sopeutuminen vie liikaa aikaa. Niin suoritan synnytyksen yksin. Niin sairasta kun se onkin.