Pippeli

Jälkeenpäin nolottaa, mitä lääkärikin minusta ajatteli. Olinko aivan pelle, lapsellinen ja epäkypsä.

Kikattaa pippelille.

Halusin varmistaa paikat ja vauvan ennen ulkomaille lähtöä. Kohdun kasvukivut ovat tehneet minusta vainoharhaisen. Mutta kuten jo aikaisemmin postasin, miten ihmeessä voi ensiraskaudessa tietää mikä kuuluu ja mikä ei. 

Tarkka vanhempi gynekologi tutki, merkkasi jopa istukan ja kohdinsuun tiedot äitiyskorttiin. Ja kerrankin sellaisella käsialalla että maallikkokin sen ymmärtää. Tiesin olevani aika aikaisin liikkeellä kysyessäni sukupuolta. Mutta ei hän minulle naurannut, varoitteli vain että ei välttämättä näkisi mitään.

Kun sisätutkimus oli lopuillaan näimme sen, hetken ehti vilauttaa. Pippeli. Kysyin toistamiseen näkikö lääkäri samoin ja hän vastasi että näytti olevan suurella todennäköisyydellä poika. 

Kikatin kun mikäkin teini pienokaisen pippelille. Ja arvatkaa miten onnellinen olen pienestä pojastani! 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe

Hei, päivystävä kätilö, saanko kysellä?

Mieheni sisko luultavasti jo pelkää yhteydenottojani. Ja oikeastaan sisimmässäni häpeän tapaani kysellä jatkuvasti. Vaikka mistä minä voin tietää mikä kuuluu normaaliin raskauteen ja mikä ei. Ja keneltä kysyä?

Omasta äidistäni ei ole hyötyä. Hänen kaksi raskauttaan ovat menneet hyvin. Ensimmäisessä (minua odottaessa) hieman etovaa oloa viikolla kuusi. Ei muuta. Pitkä kivulias synnytys. Toinen raskaus, ei oireita lainkaan, kuukautisten puuttuminen neljännellä kuulla (valemenkat) toi vasta mieleen mahdollisen raskauden. Ei oireita, ei isoa vatsaa. Entistä pidempi synnytys, ja entistäkin kivuliaampi ja pidempi synnytys. 

Kun häneltä kysyy oireista on vastaus ”ei sellaista voi muistaa, kun ei minulla ollut vaikea raskaus” .  Mieheni sisko osaa vastata mielestäni ihan hyvin, vaikka hänelläkin takana kaksi helppoa raskautta. 

Ja sitten olen minä. Aivan oma tarina. Raskauteni ei ole ollut helppo, enkä kadu sitä että olen raskaana. Mutta raskauteni ei ole helpommasta päästä. Ja kyllä, uskion sen olevan helpompi asia. Raskaus siis.

Keskustelupalstalla (kanssa-sisarien kanssa) jutut menevät usein ohitse. Vastauksiini ja kysymyksiin vastataan ympäripyöreästi. Vastaukset ovat kiven alla, ja kysymyksiä aivan liikaa. 

Olen jo kaksi kertaa soittanut kätilöopiston 24h päivystykseen (lue synnyttäjille) koska olen hysteerinen enkä tiedä mikä kolotus kuuluu raskauteen ja mikä taas ei. Onneksi hoitajana tiedän ettei päivystyspuhelimia ole vain yksi vaan useampi. En siis pidä linjaa varattuna jos langan toisessa päässä odottaisikin nainen synnytykseen. Jos olisin ollut viisas olisin lukenut ensin kätilöksi ennen raskautta. Silloin voisi ehkä hieman ymmärtää mikä on normaalia ja mikä ei.

Onneksi voin huokaista helpotuksesta tulevaisuutta ajatellen. Ainakin äitini osaa toimia päivystävänä lastentauti- ja yleishoidollisena tiedonantajana. Ainakin siinä asiassa hän on ammattilainen.  Vältän siis kiusamasta lastentautien pol.klinikan 24h päivystäjää 7kk päästä. 

Sinä, arvon lastentautiin erikoistunut sairaanhoitaja, huokaise helpotuksesta. En häiritse sinua!

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Höpsöä