Muistan kuinka lapsena sain joskus joulun jälkeen päästä valkoisia valheita koulussa. Sillä meidän joulumme oli kaikkea muuta kun aito sellainen. Tietysti leivomme pipareta, koristelemme ne ja syömme puuroa. Joulusaunakin kuuluu perinteisiimme. Oikeasti meillä ei joulua vietetty, se oli päivä muitten päivien joukossa. Toki äitini koristeli kodin jouluvaloilla ja koristeilla, mutta nekin ihan vain siksi ettei jouluttomaan kotiin kehtaa vieraita ottaa vastaan. 

Jouluna emme syöneet puuroa, eikä saunaa lämmitetty. Piparit mummoni teki jos kerkesi, muuten kaupan valmispiparit saivat kelvata. Jouluna isä hoiti kinkun, mummo valmisti laatikot pakkaseen kuukautta etukäteen ja äidin rooliin kuului lähinnä ruokien lämmitys. Siitä huolimatta joulumme alkoi riidellen. Äiti tiuski jokaisesta asiasta ja valitti kohtaloaan. Kohtaloaan lämmittää ruokaa kuudelle ihmiselle.

Olen edelleen katkera. Sillä muistan kuinka usein itkin huoneessani jo puoleltapäivin ja kirosin maailman kamalinta päivää. Jouluruuat syötiin jo 14 aikaan tai viimeistään 16, äkkiä kahvipannu porisemaan jotta vieraat saatiin ajettua ulos 19-20 aikaan. Sen jälkeen ilta muistutti mitä tahansa iltaa.

Paitsi sen että olin saanut lahjoja ja suklaata. Vanhemmat katsoivat televisiota ja minä, tutustuin veljeni kanssa lahjoihin.

14 ikäisenä sain kylliksi. Vietin joulut muualla, iloisin mielin. Sillä nautin kerrankin joulusta aidosti. Muistan kuinka ystäväni perheellä oli tapana syödä puuro päivällä. Iltapäivisin lapset ja lapsimieliset saivat koristella oman jättipiparinsa. Lapsille lämmitettiin ruoka ajoissa, vanhemmille lasit glögiä ja muuta pientä herkkua.

Joulupukki kävi kylässä, jakoi lahjat ja lapset olivat onnellisia. Pienimmät menivät nukkumaan hieman ennen ilta kahdeksaa. Isommille lapsille tarjottiin herkkuja tv:n ääreen ja pukinkontista tullutta dvd elokuvaa katseltiin. Meille aikuisille oli vihdoin koittanut aika rauhoittumiseen ja jouluruokien syömiseen. Loppuilta sujui rauhallisessa ja tunnelmarikkaassa kodissa. Ilman turhia kiukunpuuskia ja mitä parasta lapsille aito joulu ja aikuisille omaa rauhoittumisen aikaa! 

Myöhemmin tutustuin myös muiden perheiden jouluperinteisiin. Enkä ole näiden yhdeksän vuoden aikana viettänyt joulua vanhempieni kanssa kun kerran. Olosuhteiden pakosta. Vanhempani hyväksyvät valintaani, ja ymmärtävät myös sen etteivät voi omaa suhtautumistaan muuttaa. Joko olet jouluihminen tai sitten et. Ehkä joskus annan jouluttomalle jouluaatolle anteeksi. Mutta vuosien mittaan olen ymmärtänyt kuinka tärkeä joulu, juhlana ja traditiona on lapselle.

Ja toivon todellakin, sydämeni pohjasta että jokaisella lapsella olisi oikeus hyvään jouluun. Sellaiseen jossa aikuiset nauttivat alkoholia kohtuulla, jossa ei riidellä, tapella taikka tuoteta muille mielipahaa. Sellaiseen jouluun jossa tuntuu ja aistii aidon lämmön ja välittämisen. 

Odottavan aika on pitkä valmistautuu joulun viettoon ja haluan toivottaa kaikille lukijoille

ihanaa ja rauhallista joulua!