Paineet korkealla

Väymys iski toissa päivänä rajumpana kun aikoihin. Nukahdin miehen lähdettyään yövuoroon ja heräsin vain muutamia kertoja. Milloin tv:n paukeeseen ja milloin puhelimen sähköposti ilmoitukseen. En jaksanut edes herätä täynnä olevaan virtsarakkoon tai paineen tunteeseen.

Aamulla olo oli outo, väsynyt ja erillainen. Tein lämpimiä voileipiä ja syytin mahdollista matalaa verensokeria. Tuntia myöhemmin iski päänsärky. Popsin naamaani kourallisen suklaakonvehteja ja laskin aikaa kauanko olon kohenemiseen menisi. Ei mitään, aloin kuulla makuultaan pulssin, korvissa suhisi, ja näkökenttä vaihteli. Milloin koin olevani kaksimetrinen ja milloin taas humaltuneena.

Kymmeneltä päätin mitata verenpaineeni lääkityksen takia. Olihan paineet ollut normaalit tai matalammat lääkityksen aloitettuani. En voinut kuvitella näkemääni, mittasin kerran, mittasin, toisen, mittasin kolmannen.

Verenpaineet noin. 140/168 kieppeillä, pulssi takoi 138 ja tuntui etten enää jaksaisi edes istua ruokapöydän ääressä. Otin lääkkeen, odotin. Mutta paineet olivat edelleen taivaissa. Soitin sairaalaan ja sain kätilöltä ohjeet tulla välittömästi tarkistukseen. Hän vielä tarkisti että olin ottanut lääkkeeni, ja että muistaisin pakata mukaan neuvolakortin. 

Ja taas sitä oltiin samassa paikassa, samoista syistä ja samoihin anturoihin kiinnitettynä. Tuloksista selvisi ettei kyseessä ollut myrkytystila, ainoastaan kohonnut alapaine. Lääkitys nostettiin, ja kehotettiin jälleen kerran ottamaan rauhallisesti. Nukkua saisi päivisinkin jos väsyttää rehkiä ei saisi. Ja jos uudesta lääkityksestä huolimatta alapaine nousisi. Saisin tulla tuota pikaa sairaalaan uudestaan tarkkailtavaksi. 

Eilinen meni päänsäryn ja voimattomuuden takia hieman puihin. Mutta hyvin nukutun yön jälkeen olokin oli mitä mainioin!