Särkyä ja kipuja

Joulun jälkeen olemme viettäneet hiljaiseloa. Eritoten masussa möyrivä pienokainen. Jouluaaton jälkeen olen joutunut pientä tökkimään väkisinkin hereille sillä melutaso on kotona hyvin matala. Ei ääniäkään juuri kun minun ja mieheni puheesta. Vierailessamme kodin ulkopuolella, ihmisten ilmoilla alkaa möyriminen ja jopa potkiminen. 

Väsymys on hirvittävä. Ja tuntuu etten juuri miehen lomailessa jaksa muuta tehdä kun nukkua, nukkua, nukkua ja syödä. Nukkumisen myötä nousee esille muutkin ei toivotut oireet. 

Vatsani on arka, jopa kosketusarka. Sillä tunnustellessa vauvan asentoa joutuu miettimään onko tieto sen arkuuden arvoinen. Supistukset saavat kohdun araksi, mutta vain kerran kaksi herään niihin yöllä. Kivuttomia vai kivuilla ken tietää. Päivisin en enään edes reagoi kivuttomiin supistuksiin, sillä vatsan kovettuminen kun on ollut osa arkea jo kauan. Mutta vasta kivuliaat jäävät mieleen. 

Olen jopa hakeutunut kivuliaiden supistusten aikaan vessaan tai pois muitten katseiden alta. Pelkään näyttäväni kipuni ja saavani ylimääräistä hyysäystä ja kohtelua. Sangen viisasta se ei liene, lukittautua vessaan. Kun supistuksia tulee helminauhana. 

Selkääni vihloo ja särkee. On samantekevää tuenko asentoa tyynyillä vai ei. Tulos on yhtä ikävä. Istuminen, makaaminen kyljellään tai selällään. Samantekevää. Tuntuu kun joku painaisi häntäluuta, tai olisin liukastunut pyllylleni oikein kunolla. Eikä häntäluu ole ainut, lantioon kohdistuva paine saa myös lantion puutumaan ja kipeytymään.

En juurikaan keksi parempaa, olotilaa parantavaa asentoa. En edes särkylääkkeen voimin.