Itkua, vapinaa ja pelkoa.
Otin suklaata, kävin makaamaan vasemmalle kyljelle. Työnsin vatsaa määrätietoisesti, ravistelin. Odotin. Ei mitään, ei yhtään potkua, ei yhtään elon merkkejä. En muistanut tunteneeni mitään liikkeitä sitten 21 eilen illalla. Päässäni alkoi jyskyttää, sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja ajattelin että tässäkö tämä oli Näinkö se loppui, tältäkö se tuntuu kun lapsi lakkaa elämästä sisälläni? Hikipisarat otsassa […]