Tvåspråkig familj?

Tämä on erittäin vaikeaa. Todella vaikeaa. Niin vaikeaa että päätin jopa luovuttaa. Olen syntynyt suomenruotsalaisena, asunut yksikielisessä perheessä, saanut viettää aikaani yli kymmenenlukuisessa serkkuparvessa. Parvessa jossa vain minä hallitsin molempia kieliä, joten oli oikeastaan pakko kommunikoida suomeksi jotta pystyimme leikkiä mutkattomasti. 

Ala- ja yläasteella kaksi hyvää ystävääni olivat kasvaneet kaksikielisestä perheestä. Heidät olin mutkien kautta tavannut jo ennen koulun alkua. Kommunikoinut suomeksi, ja sama jatkui koulussakin. Vaikka saimmekin muutaman kerran varoituksen siitä. Ruotsinkielisessä koulussa kommunikoidaan tunneilla parityössäkin ruotsiksi.  Hirmu vaikeaa se oli.

Ensimmäinen, toinen ja nyt kolmas miesystäväni on suomenkielinen. Kaikki ovat täysin suomenkielisistä perheistä. Kaksi ensimmäistä osasivat todella huonosti ruotsia, puhumattakaan heidän vanhemmistaan jotka olivat keskisuomen yläpuoleltakin kotoisin. 

Nykyinen, tulevan lapseni isä on melko hyvä ruotsinkielessä. Joskus saan jopa lämpimän tunteen sydämeeni kun kuulen hänen lausuvan, yrittävän ja joskus jopa yllättävän minut kielineroudellaan. Jokaiselle tapahtuu joskus kielivirheitä, niin minultakin, suomenkielessä. 

Olen kissani kasvattanut suomenkielellä, hellytellyt ja kitissyt ärsyttävästi kimeällä äänellä ” kuka on äidin oma pikkutyttö?”. Hellyyttä, rakkautta, tunteitani, päiväkirjoja ja ostoslistoja olen jo yli kymmenen vuotta tehnyt suomeksi. 

Miehelleni on ehdottoman tärkeää kasvattaa lapsi kaksikieliseen perheeseen, viedä lapsi kaksikieliseen päiväkotiin ja kasvaa molempien kielien ympäröimänä. Se on rikkaus joka helpottaa koululaisen elämää, tulevaisuutta ja toivon mukaan auttaa myös työelämässä. 

Siitä olen samaa mieltä. Tahdon antaa lapselle osan omasta kulttuuristani, kielestäni. Toki vaadin lapsen pääsevän suomenkieliseen kouluun, sillä tulevaisuutta ja uravalintaa ajatellen on suuremmat ja laajemmat hakumahdollisuudet sen saralta. Kouluvalikoimaa on paljon enemmän. 

Yritän kovasti, omalla tavallani. Pyrin soittamaan vanhemmilleni ainakin viisi kertaa päivässä. Lukea uutiset ruotsiksi. Kuunnella radiota ruotsiksi, ja valmistautua koitokseen katsomalla ruotsinkielisiä lastenohjelmia. Miten paljon ja hyvin voin valmistautua koitokseen?

Ajon yrittää, ja vaikka saatan kompastua niin yritän lisää. Tiedän sen olevan vaikeaa, kun tunnekieleni kuitenkin on suomi. Ei ruotsi.