Vuosi 2012
Viimeistä päivää vuodesta 2012 viedään ja lueskeltuani useammankin yhteenvedon menneestä vuodesta, ajattelin itsekin miettiä mitä oma vuosi piti sisällään.
Alkuvuonna vaihdoin työpaikalla toimipistettä ja sen vaihdoksen myötä jouduin käymään läpi rankan koulun oman itseni osaamiseen luottamisen ja esimiehen jatkuvan alistamisen ja epäilyksen alla olemisen kanssa taistelussa.
Kevättalvella alkoi kauan odotettu talomme rakennusurakka joka etenee edelleen, hitaasti mutta varmasti. Talo on meidän molempien unelmien täyttymys ja yhdessä tehdyt piirrustukset ja suunnitelmat tekevätkin siitä meidän näköisen. Malttamattomana odotan ensi vuotta ja sitä päivää kun saamme kantaa kimpsumme ja kampumme kynnyksen yli ja muuttaa uuteen omaan taloon!
Raksakiireet veivät ajatukset pois muutaman vuoden kestäneestä raskauden tavoittelusta. Sovimme että jos talon valmistuttua ei lasta vielä näy, niin lähdemme tutkimuksiin ja mietimme sitten mitä teemme asian kanssa. Halusimme panostaa täysillä talon rakentamiseen ja varsinkin oma pääni tarvitsi jotain muuta ajattelemista kuin se ettei TAASKAAN tärpännyt. Lapsettomuuden kanssa taistelu vei muutamaan otteeseen todella syvälle masennukseen ja tuntuikin hyvältä kun vihdoin oli jotain mitä odottaa vaikkei sitä vauvaa ollutkaan näkyvissä.
Ja sitten… Samoihin aikoihin, kun meidän hirsipakettimme saapui toukokuun puolivälissä, totesin suureksi iloksi ja yllätykseksemme olevani raskaana! Alkuraskautta varjosti hurja väsymys, ja jatkuva pahoinvointi. Jouduinkin jäämään sairaslomalle kesäkuussa kolmeksi viikoksi aivan tajuttoman väsymyksen takia. Paineet töissä ja raskauden tuomat olotilat laittoivat kropan koville. Sairaslomalle jäätyäni esimieheni lisäsi hieman vettä myllyyn ja ilmoitti etten hänen mielestään ole sopiva työtehtävääni ja että aikoo ilmoittaa eteenpäin mielipiteensä ylemmille esimiehille. Sanat jäivät kuitenkin uhkailun asteelle mutta tuon puhelun jäljiltä työmotivaationi katosi täysin. Olisinkin varmasti irtisanoutunut koko puljusta ellen olisi ollut raskaana.
Kesäkuuhun sisältyi myös iloa, rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian toimittaa kaason virkaa <3 
Elokuu meni iloisesti kesälomaillessa töistä, ja asuessa tontilla taloa rakentaen. E isänsä kanssa kylläkin piti huolen etten rehkinyt liikoja. Vauvamme on mieheni isälle ensimäinen lapsenlapsi ja hän on erittäin innoissaan tulokkaasta ja välillä jopa hieman liian innokas varjelemaan ;)
Syyskuun sinnittelin töissä hiljalleen lisääntyvien supisteluiden kanssa, taistellen esimieheni kanssa. Sain selville lomalta palattuani useampia työni manipulointi tekosia esimieheni puolelta. Työ tuntui vievän kaiken ilon niin rakentamisesta kuin raskaudestakin. Syyskuun lopulla sairastuinkin poskiontelotulehdukseen, jota kestikin sitten pitkään ja vei lopulta punktioon. Taudin seurauksena supistelut vain yltyivät ja lokakuussa jäin kokonaan pois töistä. Loka-marraskuu menikin neuvolalääkärissä juosten ja kotona hissutellen. Lisäksi E aloitti lokakuun alusta yövuoroissa, joka pisti elämämme rytmin lopunkin sekaisin. Marraskuun puolivälissä vihdoin sain pidemmän sairaloman joka kesti sitten äitiysloman alkuun ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta kun ei enää tarvinnut miettiä töihin lähtöä.
Marraskuuhun sisältyi surua kun jouduimme luopumaan toisesta rakkaasta karvakaveristamme. 
Onneksemme Nella pääsi takaisin syntymäkotiinsa emänsä, tätinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Ja viihtyy siellä hyvin. Superaktiivisena yksilönä, sai sellaisen paikan missä pääsee purkamaan omaa elämän iloaan ilman että tarvitsee koko ajan varoa.
Joulukuussa alkoikin sitten äitiysloma, joka ei varsinaisesti vaikuttanut tilanteeseen muuten kuin henkisenä helpotuksena. Supistelut loppuivat kuin taikaiskusta kun äitiysloma alkoi. Omat 30-vuotissynttärit meni kotona kahdestaan rakkaan kanssa, enkä kyllä kaivannutkaan mitään kemuja. Bilehile ajat kun ovat jääneet kauan sitten. Joulusta nautimme ihan kahdestaan ja vuoden vaihteen suunnitelmat ovat samanlaiset. E:n yövuoropesti päättyi toissapäivänä ja ensi vuoden alusta palaa taas päivävuoroon. Yövuorojen päättymistä ollaankin odotettu kuin kuuta nousevaa. Vaikka rahallisesti ne olivatkin tervetullut lisä, ei sitä väsymyksen määrää voi sanoin kuvata mitä tässä talossa on loppuvuoden aikana nähty. Ja jonkun olisi ihan hyvä sitä taloakin joskus rakentaa että päästäisiin muuttamaankin. Raha kun ei korvaa aikaa!
Vuosi on siis ollut monella tapaa antoisa, ja myöskin kuluttava. Moni asia sai lähtölaukauksen tänä vuonna, ja ensi vuodesta odotammekin sadonkorjuun aikaa. Heti tammikuussa olisi odotettavissa toukan syntymä <3
Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan!
Ihanaa uuden alkua kaikille <3