Päivän kampaus.. ja kengät!
Kävin tänään koekampauksessa lähestyviä nimiäisiä varten:
Enpä olis uskonu että mun hiuksista saa noin massiivisen kampauksen! Salaisuus (tai no näkyyhän se) on kreppaus!! Sellainen minimini kreppirauta loihti hiuksiini lisää paksuutta ja teki niistä muokattavammat. Hiukseni ovat luonnostaan paksut ja kankeat, eli erittäin hankalasti muotoiltavat. Nuo niskahiukset törröttää jo ihan joka suuntaan (ei kannata makoilla kun on kampaus..) Mutta kiva joskus ihan vain kotona ollessa olla hienona 😀 Nyt vielä kun meikin muistais varata niin olis naama ja hiukset samaa paria. Ens viikolla onkin sitten puvun sovitus, se jänskättää kovasti!
Enää reilu 2viikkoa nimiäisiin ja meinaa ihan ressiä pukata!! Vaikka pikku hiljaa alkaa olemaan kaikki hoidossa (paitsi se meikki!!) Kylläpä juhliminen on kallista! Rahaa uppoaa vaikka mihin, mitä ei ole edes ajatellut. Onneksi edes juhlapaikka on edullinen (ja ihana). Varattiin sieltä pieni ravintolasali, vieraita juhliin saapuu viitisenkymmentä. Meillä on molemmilla iso perhe, pelkästään vanhemmista, sisaruksista ja heidän perheistään tulee väkeä 29hlö..
Kuten aiemmin mainitsinkin, kävimme Rovaniemellä äitini luona. Lapin tuliaisina Rovaniemeltä sain kengät. Hand made by Äiti! Ihanaihana äitini on ruvennut harrastuksenaan kengän tekoon. Nämä ovat nyt neljännet hänen tekemät, ja RAKASTAN näitä!! Onneksi on vielä pakkasta ja kuivat ilmat, niin saan pitää näitä jalassa joka päivä! Ei ihan joka tytöllä (tai pojallakaan) ole käsintehtyjä kenkiä!!
Meidän jätkä kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Ihaninta ehkä tässä kaikessa kasvussa on unien pituuden kasvu! Alkuyöstä nukutaan 5 tuntia ja aamuyöstäkin vielä 4 tuntia! Tietenkin päiväunet 1x 3-5tuntia joka päivä siihen päälle.(Ja tietenkin muutamat väli torkut ½-1 tuntiin.)
Ah, kuinka mahtavaa että poika on perinyt vanhempiensa överit riittävät unenlahjat.
Oltiin eilen kutomaan lähdössä.. Ei ihan napannut pikkuista!
Sain kuitenkin 15cm kudottua eteenpäin pyyhettä, tai siihen tämä kangas on tarkoitettu. Ajattelin että jos vaan ehdin kutoa kangasta tarpeeksi niin päälystän meidän keittiön tuolien istuinosat kankaalla. Sitten vain pitäisi paukuttaa 4metriä lisää.. Voipi tällä tahdilla jäädä haaveeksi. Mutta tavotteita, tavotteita!
Kangas näyttää kuvassa harvalta, mitä se vielä tuossa vaiheessa onkin. Se tiivistyy kun sen ottaa puilta pois ja viimeisen muotonsa se saa ensimäisessä pesussa, jossa se kutistuu napakaksi kankaaksi. (Kangas on samaa mitä paketoin Lounan ystävänpäiväpakettiin)
Sitten pari ”näin hienosti me jo osataan” kuvaa vielä tähän loppuun:
Nyrkit ovat löytäneet tiensä pikku-ukon suuhun. Ja ne ovatkin päivän kohokohta uudelleen ja uudelleen!
Vauhti hipoo jo kilpajuoksijan menoa, vaikkakin vaakatasossa. Kamera ei enää meinaa pysyä mukana, kun jätkä päästelee menemään! Ja kovasti tuntuu olevan asiaa toisella. Musiikkia mamin korville nuo leveän hymynaaman saattelemat jokellukset <3