Epätodellinen olo

Saadaan tänään Sisu ensimäistä kertaa kotilomalle!

Samalla kun jännittää ja perhosia lentelee mahassa, on epätodelinen olo. Onko meidän vauva oikeasti tulossa kotiin? Osaanko hoitaa sitä? Miten sen kanssa toimitaan? Kuinka paljon saan pitää sitä sylissä? Onko se oikeasti MEIDÄN vauva?? Ja kaikista oudoin kysymys… Onko meillä oikeasti VAUVA?

Onneksi Sisu ei ole meidän esikoinen, olisin varmaan aivan hysteerinen (nyt vain vähän hysteerinen..). 

Keskiviikkona tuli 5viikkoa Sisun syntymästä. Ja sen kunniaksi tapasimme ensikertaa (synnytyksen jälkeen, josta ei kauheasti muistikuvia) hänet ilman teipin häivääkään kasvoissa <3 Tiistai-iltana hän oli vihdoin päässyt nenä-mahaletkusta eroon!! 

Meidän rakas pieni Sisu Sisukas <3 Painoa kuvan ottohetkellä 2550g! Näyttää jo vauvalta 😉

Hän jaksaa siis syödä kaiken itse pullosta!! Rinnasta ei irtoa niin helposti, joten sen kanssa harjoittelu aloitetaan sitten Sisun jaksamisen puitteissa kotona. Aloitetaan joka toisella syötöllä rintaa ja pulloa, joka toisella pelkkää pulloa. Lypsyrumba siis jatkuu vielä ajasta ikuisuuteen, mutta väliäkö sillä, kunhan lapsi vaan saa ruokaa! Ja olen niin onnellinen siitä että Sisu on paria ensimäistä elinpäiväänsä lukuunottamatta syönyt vain mun omaa maitoa! Kiitos siitä maitobaareilleni :) ja hermoilleni.. Jatkuva pumppaaminen ottaa voimille ja vie aikaa. Onneksi Ukko on jo oppinut että kun käynnistän rintapumpun niin en hetkeen liiku mihinkään. Se tuleekin yleensä jammailemaan rintapumpun tahdissa :D ja kiipeää usein mun viereen sohvalle pitämään rintapumpusta kiinni samalla kun pumppaan <3 mun pikkuinen ihana apuri <3

Nyt pitäis saada vielä aika kulumaan muutama tunti. Puolilta päivin mennään sairaalalle hakemaan pikkuista kääröämme!! JÄNNITTÄÄ!!