Kun pyykit kaatuu päälle..

Päivät menee aika sumussa tällä hetkellä. E on ollut nyt reilu 2 viikkoa töissä lähes taukoamatta ja sen lisäksi raksaillut päälle. Ollaan oltu tosi paljon pojan kanssa kahdestaan ja nyt alkaa väsymys hiipiä nurkan takaa oikein urakalla. 

Tänään vedin kunnon itku-potku-raivarit kylppärissä pyykkien kanssa ja taisinpa vähän paiskoa siinä tavaroitakin kiukuspäissäni. Tiedän että E on myös väsyksissä ja ei jaksa töiden ja raksailun lisäksi tehdä vielä kotihommiakin. Mulla taas keittää kuppi nurin kun välillä on päiviä (esimerkiksi eilen) että poitsu haluaa olla vain sylissä, enkä pysty tekemään mitään muuta kuin istumaan sohvan nurkassa poika sylissä ja toivomaan että kitinä loppuis ja poika rauhottuis. Ja minä kun mielelläni tekisin niitä kotihommia kun pidän siististä kodista..

No soppa on valmis, sain vedettyä herneet palkoja myöten nenään kun olin pyytänyt E:tä laittamaan yölliset vaipat pyykkikoriin (ne kun on kätsykätevää yöllä nakata vain lattialle ja aamulla sitten huuhtoa kakat pois ja sappisaippuoittaa ne pyykkikoriin odottamaan pesukone keikkaa, ja tämä on siis meidän yhteinen käytäntö) Ja kyllähän se tekikin työtä käskettyä.. Mutta kun menin sitten kylppäriin seuraavan kerran, totesin että joo ne vaipat on kyllä siellä vaippapyykkikorissa, mutta pyykkipussi ei ollut sinne vaippojen kanssa päässyt, eli jouduin kaivamaan ne vaipat pois sieltä että sain ne pyykkipussiin. Mikä ei ole kovin kivaa märkien haisevien vaippojen kanssa.. Ja sen lisäksi ne yöllä pissaantuneet vaatteet olivat edelleen lattialla pyykkikorin vieressä. Eli niitä oli ollut liian vaikea saada samalla työllä pyykkikoriin. Tässä välissä todettakoon että meillä on kolme pyykkikoria, vaipoille oma sekä tummille ja vaaleille omat.. 

Eli oikeasti ei mitään maailmanlopun meininkiä ollut tapahtunut. Väsymys vain sai mut kuitenkin näkemään ihan kirkkaanpunaista ja lopputuloksena paiskoin pyykkikoria pitkin kylppäriä (helpotti!) ja lensipä pesuainelaatikkokin iloisesti ja irroitti pytyn kannen mennessään (joka on aika heppoisesti muutenkin kiinni). E juoksi kylppäriin kun luuli että satutin itseni.. Ja sitten saikin shokkihoitoa kun itkin ja raivosin ja heittelin tavaroita.. Ensimäistä kertaa meidän seurustelu aikana, jota on kuitenkin takana jo sen 4,5vuotta! Olen siis normaalisti rauhallinen ihminen joka ei vähästä hetkahda, mutta näköjään tämä väsymys tekee ihmeitä. Saatiin kuitenkin tästä kunnon keskustelut aikaiseksi mikä putsasi ilmaa kummasti. Taisin vähän itsekin säikähtää raivonpuuskaani. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin.. Oppii tässä näköjään uusia puolia itsestäkin joka päivä tuon lapsen myötä.

—

Huoli on hieman pikkuisesta kun tuntuu vähän kipeältä, toivottavasti ei mikään hurja tauti iske.. Taidanpa tästä lähteä kuumeen mittaus puuhiin.