Maailman paras joululahja

Pieni rakas tonttupoikamme Sisu

—

”Kuiskaan joka ilta hyvää yötä sinulle” sanoi
Nasu Puhille. 
”Mutta minähän asun metsän toisella laidalla” Puh sanoi.

”Juuri siksi. Voin kuvitella, että olet lähellä.”

—

Näin lukee Sisun huoneen seinällä Jorvissa L2 osastolla <3

 

Pääsimme tasan viikko sitten jatkohoitoon Jorviin. Mikä on siis hieno ja iso askel kotiinpäin! Sisukas poikamme ei tarvitse siis enää tehohoitoa vaan pärjäilee kevyellä hengitystuella ja jo pitkiä aikoja ilman sitäkin hienosti. Syöminenkin on alkanut kiinnostaa ja nyt jo monena päivänä jaksanut syödä osan ruoka-annoksestaan pullosta! Yhtenä päivänä jaksoi imeä rintaakin jo hetken, mutta siitä väsähtäneenä laskettelikin sitten kolmeen kertaan pulssia :(

Ja kuten kuvasta näkyy, Sisu pääsi isojen poikien sänkyyn heti seuraavana päivänä Jorviin kotiuduttuaan. Nyt pääsee paremmin hoitelemaan pikkuista

Tämä kuva on vielä K7 osastolta lastenklinikalta, mutta tästä vähän näkee Sisun kokoa. Kuinka pikkuruinen hän on <3 ja näkee myös tuon karun johtoviidakon.

Tämä viimeinen kaksi viikkoa on kyllä ollut henkisesti todella raskasta aikaa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä että Sisu on terve ja lukuunottamatta pulssin laskuja ja hetkellisiä hengityskatkoksia, poikamme pärjää ja voi hienosti. Kuitenkin se että joutuu olemaan suurimman osan vuorokaudesta erossa lapsestaan on ihan kauheaa. Tuntuu kuin musta olis irroitettu palanen. Tekee ihan fyysisesti kipeää olla erossa Sisusta.

Tänään pidetään kotipäivä, eikä käydä ollenkaan sairaalalla. Pakko välillä levätä. Väsymys vie taas niin mukanaan ettei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ja sitten meillä on tuo aurinkomme ja päivänpaisteemme Ukko <3 senkin takia on pakko pitää jollain tasolla itsensä järjissään. Toinen on ihan hämillään mitä tapahtuu kun yhtäkkiä minä olenkin se joka tuosta ulko-ovesta päivittäin moneksi tunniksi häipyy johonkin. Eero sai onneksi töistä sairaslomaa ja on nyt ollut kaksi viikkoa kotona ja menee töihin vasta 27.12. En olis mitenkään selvinnyt ilman Eeron apua ja tukea. 

Lueskelin tuossa yhtenä päivänä vanhoja omia blogitekstejä. Enpä olis vuosi sitten uskonut että tänä jouluna meitä onkin jo neljä tässä perheessä <3

Rakennusprojekti on nyt jäissä ja jatketaan sitä sitten kun pystytään. Nyt ei yksinkertaisesti ole voimia ajatella edes koko taloa. Eero on sen verran käyny siellä että on tarkistellu lämpöjä ja poltellu leivinuunissa vähän tulta kosteuden poistamiseksi kun näin märät kelit ollu. 

Pää lyö tyhjää joten taidanpa laittaa päiväunille kun siihen on kerrankin mahdollisuus.