Neuvolassa kerran…

Kävin viime viikolla neuvolassa. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt kuukausi kun joku höttöpää(=minä) oli unohtanut varata ajan. No ensimmäinen päivittelyihmettely saatiinkin siitä aikaiseksi.

-Mitä ihmettä?! Miten et ole käynyt KUUKAUTEEN täällä??? ,  -juu, unohdin varata ajan edellisen käynnin jälkeen.

-Mistä se johtuu? -No, kun unohdin.

-Mitä olet tehnyt viimeisen kuukauden? -Öööö, kasvattanu masua ja ottanu rennosti (olen ollut sairaslomalla)

-Tätä pitää kyllä nyt ruveta seuraamaan!! -?????

-Varataan sulle nyt sitten samantien seuraavaksi kolmeksi viikoksi aika ettei vaan unohdu toista kertaa! -varataan sitten

Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä että olen maailman huonoin vauvan odottaja kun olen yhden kerran jättänyt välista, siis YHDEN käynnin neuvolassa. Täti puhisi ja tuhisi pasmat sekaisin ja ihmetteli että mitäs KAIKKEA meillä nyt on sitten käymättä kun on NIIN pitkä aika edellis kerrasta.. (lopppujen lopuksi en ollut edes koko varattua aikaa siellä kun ei sitä asiaa nyt kuitenkaan niin paljoa ollut…)

Sitten alettiinkin puhumaan vauvan liikkeistä.

-kuinka aktiivisesti vauvasi liikkuu? -Erittäin aktiivisesti, välillä nukkuen pitempiä aikoja mutta kun on hereillä niin silloin touhutaan kovastikin

-tiesithän että loppuraskaudesta liikkeitä pitää kuunnella erityisen tarkkaan? -?

Olen tottunut vauvani melskeeseen ja hikkailuun tuolla masussa ja olen myös huomannut että vauva nukkuu välillä reilu parikin tuntia hievahtamattakaan. Ja en ole kokenut sitä mitenkään epänormaaliksi, kai ne kohtu vauvatkin joskus nukkuu?

-Vauvan liikkeitä pitää seurata jatkuvasti, jos vauva on 40minuuttia (??!?!??!??) liikkumatta, kannataa pysähtyä kuuntelemaan että onko vauvalla kaikki hyvin ja jos liikkeitä ei hetken makoilun, lepäilyn yms jälkeen tunnu on hyvä herätellä vauvaa.

Tuijotin varmaan suu auki terkkaria enkä osannut sanoa mitään. Siis 40minuutin välein mun pitäis alkaa tökkimään masua jos toukka sattuu nukkumaan?!? Tähän asti olen hyvillä ja rauhallisilla mielin tunnustellut oloani ja aika ajoin vauvan kiepahdukset ja potkut muistuttaa että toukalla kaikki hyvin. Totesin pienessä mielessäni että jatkan samaan malliin kuin tähään asti. Luotan siihen, että jos jotain on huonosti niin tunnen sen kyllä sitten. Ja enhän mä pysty nukkumaankaan jos mun täytyy 40minuutin välein herätä kuulostelemaan että onkohan kaikki hyvin!!

Ja ettei nyt vielä niin helpolla oltais päästy niin sitten pitikin hypätä pöydälle kuuntelemaan sydänääniä ja mittailemaan masua. Mahani on koko raskauden ollut yläkäyrillä ja milloin kukakin on mittaillut ja runnonut sitä todetakseen että yläkäyrillä mennään.. Nyt sentään mittaus ei sentään enää tuottanut niin suurta tuskaa kun tämä terkkari on  mitannut sen niin useasti.    ..Mutta sittenpä terkkari ilmoitti että hän kokeilee missä vauvan pää on. Ok, kuuluu asiaan. Ilmoitin että vauva on laskutunut jo alas lantioon, että sieltä se löytyy. Ja sitten AU!! Terkkari tökkäsi sormet nivusten viereen ihan huolella ja voin kertoa että se SATTUI, sanoin että tuo tekee kyllä kipeää. -Oletpas sinä herkkä! koita rentoutua! yritä siinä sitten rentoutua kun yks kaivaa nivusia niin että tähtiä näkyy  ja väittää että ei se vauva täällä ole. Tovin tongittuaan terkkari koki ahaa elämyksen.. -ai se on jo NÄIN alhaalla! no, niinhän mä taisin äsken mainita?? Kauniin kirkkaan punaisena helottavat nivuset jäi muistoksi.. Kiitos vaan.

Tuli taas todella suuri luottamuspotku tälle neuvolasysteemille. Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen seuraavana päivänä kun vauva(totuttuun tapaansa) oli pitkillä unillä päivällä. Aloin miettimään että onkohan sillä nyt kaikki hyvin ja mitä jos se terkkari olikin oikeassa. Apua jos nyt onkin jokin huonosti ja ja ja ja …

Ja enhän mä sitä vauvaa edes saanut hereille ja paniikin ainekset oli kasassa.. No, sitten kun vauva taas omia aikojaan heräili ja alkoin pyörimään ja potkimaan, totesin että jatkan samaan malliin kuin aiemmin. Luottaen omaan kehoon ja vauvaani. 

Huomenna olis sitten neuvolalääkäri, toivottavasti siellä on edes se nuori ystävällinen ja asiallinen tapaus, eikä elämäänsä ja ilmeisesti myös työhönsä kypsynyt vanhempi lääkäri..

Mielenkiinnolla odotan huomista..

suhteet oma-elama terveys
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.