Niin se vaan hurahti ohi..

..viimeinen joulu kahden kesken. Syötiin, nukuttiin, syötiin ja nukuttiin lisää. E on saanut nukkua univelkoja pois 7yön työputken jäljiltä ja minä oon saanu nauttia E:n kainalosta oikein urakalla <3 Ihana joulu!! Rauhallinen ja leppoisa, ei kiirettä mihinkään, ei tarvetta tehdä yhtään mitään. Muutama pakettikin saatiin vaikka taas oli sovittu ettei mitään lahjoja.  Mutta tärkeintä tässä joulussa oli läheisyys ja toisen läsnäolo. Ens jouluna onkin sitten jotain ihan muuta, mitä ei edes nyt osaa ajatella.

Luojan kiitos E:n yövuorot päättyy tämän viikon jälkeen. Viimeiset kolme kuukautta kun on mennyt yksin nukkuessa ja valvoessa,kun E on yöt töissä ja nukkuu päivät, tai nukkuu ja käy raksalla. Vuoden vaihteen jälkeen sentään saadaan nukkua vierekkäin vaikkei päivällä kovasti nähtäiskään. On se kainalo vaan niin hyvä paikka olla <3

Toukka vielä antaa odottaa itseään, huomenna alkaa rv 37. Tokkopa tälle vuodelle enää ehtii. Päätti nostaa päänkin pois lantiosta, tais olla jo niin ahdasta. No helpottuipa kävely kummasti. Huomenna taasen neuvolaan. 

Saatiin joulun kunniaksi kuulla iloisia vauvauutisiakin <3 kaksi pientä tulossa ensi kesälle ihan lähipiiriin! Ihanaa kun toukka saa ikäisiään leikkikavereita.

Muisteltiin eilen mennyttä vuotta ja kiiteltiin ääneen kaikkea mitä se on meille tuonut. Hymyillen myös puhuttiin ensi vuodesta ja siitä kuinka valtavan muutoksen tuleva vuosi tuo meidän elämään. Ensin syntyy kauan odotettu ja toivottu pienokainen täydentämään meidän pientä perhettä. Ja sitten toivottavasti kesään mennessä/ kesällä päästään muuttamaan ensimäiseen (ja toivottavasti myös viimeiseen 😉 ) omaan taloon. Monen haaveen ja unelman täyttymys on siis tiedossa tulevana vuonna. Kiitollisuus on nyt päällimäisenä mielessä ja sydämessä! Miten voikaan että juuri meille on sattunut näin iso pala kakkua! Ja vielä hyvältä maistuvaa sellaista!! Elämä on ihanaa juuri näin ja aion nauttia siitä ihan joka solulla. Menneisyyden varjot on muistoja vain, mutta ilman niitä en osaisi varmastikaan olla näin onnellinen tässä ja nyt. 

 Mutta taidanpa vielä kömpiä lämpimän peiton alle E:n kainaloon, kun se on kotona. Illalla työt taas sitä kutsuu ja me jäädään masutoukan kanssa Susaa viihdyttämään.

Rakkautta kaikille ja toivottavasti elämä antaa myös teille jotain upeaa ja unohtumatonta ensi vuonna, tai vaikka ihan huomenna!