Päivittelin jo tovi sitten raksa-blogiamme. Tuntuu että aika kiitää niin hurjaa vauhtia ettei koneellakaan kerkeä enää olla. Nautin vain täysin rinnoin kotona olemisesta ja tuon pienen ihmeen kasvun seuraamisesta!

Kohta on jo kesä ja se tietää hurjaa määrää töitä rakennuksella myös allekirjoittaneelle. Nyt nautitaan vielä pienestä asunnosta ja pienistä murheista. Kohta 50 neliötä vaihtuu 167 neliöön ja ihmetellään kuka sen kaiken siivoaa, kun tämäkin kolo joskus tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta siivota. Ihanaa se on silti että se koti siellä kulman takana kolkuttelee!

Toivottavasti kodistamme tulee pitkäaikainen pysähdyspaikka matkallemme ja kunpa jonain päivänä jollakin olisi taloon samanlainen lapsuudenkoti-ikävä mistä Kristaliina palstallaan kirjoittaa.

Oma sydämeni kaipailee Viinavuorelle, Alavuden Kellokorventielle..