Sisun ensimäinen kuukausi
Tässä meidän Sisu Sisukas. Poskia on keretty kasvattaa nyt kuukauden päivät. Painoa tänään 2470g, eli melkein kilo lähtöpainosta, joka siis oli 1620g. 
Koska kuukausi on mennyt kuin sumussa, kertokoon kuvat isoimman osan tarinasta:
Väsynyt äiti viime metreillä, ainoa kuva koko synnytyksestä. Epiduraali toi hetken levon ennen ponnistusvaihetta.
Kuva, jonka K7 osaston hoitaja otti Sisusta mulle osastolle tuotavaksi.
Ensitapaaminen Sisun kanssa. Tässä uudelleen hengityskoneessa, kun ensimäinen hengitysputki oli lähtenyt irti synnytyssalista osastolle tuodessa. Sisu oli 11tuntia hengityskoneessa, jonka jälkeen nasaalissa sekä happiviiksissä vuorotellen. Nasaalista(on siis tuo hökötys mikä on edellisessä kuvassa) päästiin muistaakseni kolmen vuorokauden jälkeen eroon.
Sisu ekaa kertaa kengurussa <3
Vaikka koko ei päätä huimannut, niin sormesta osasi jo ottaa kiinni. Nuo pienet sormet <3 <3
Ukko ensimmäistä kertaa Sisua tapaamassa.
Ensimmäinen hymyntapainen kameralle vajaan viikon iässä <3
Tasan viikon iässä siirryttiin L2 osastolle Jorviin ja seuraavana päivänä päästiin keskoskaapista lämpöpöydälle. Sisu hämmästelee että mihin ihmeeseen olen oikein joutunut!
Jouluna pukki oli käynyt tuomassa kaikille lapsille tonttulakit ja pikkuiset paketit. Viikko sitten päästiin noista happiviiksistä eroon, ja hienosti on pärjäillyt ilman niitä.
Viikon päästä Sisu tulee kotilomalle ja toivottavasti saadaan pysyvästi poika sen jälkeen kotiin. Viimeinen kuukausi on ollut melkoista vuoristorataa tunteiden kanssa. Nyt ollaan jo suurinpiirtein jaloillaan.
Melkoista haipakkaa meinaa olla elämä tällä hetkellä, sitä vain odottaa ettei tarvitsisi enää lähteä sairaalalle vaan voisi olla kotona ja molemmat pojat olis läsnä. Mutta Sisun kotiintulo myös jännittää hirveästi. Osastolla on kuitenkin 24/7 valvonta ja apu on käden ulottuvilla joka hetki. Apneoita(hengityskatkoja) Sisulla on edelleen mutta korjailee ne hienosti itse. Yritän olla panikoimatta niitä liikaa. Ehkä kuukauden päästä uskallan seuraavan kerran nukkua.. Onneksi Eero jää isyyslomalle kun Sisu kotiutuu niin voidaan vuorotella nukkumista ja Sisun valvomista. Sisulla on toki saturaatiomittari kotiutuessaan niin kauan kuin sitä tunnutaan tarvitsevan, ja nenä-mahaletku aterioiden turvaamiseksi, kun ei jaksa vielä kaikkea syödä itse.
Huomenna onkin sitten Ukon 1-vuotispäivä. Hurjaa miten aika juoksee! Meidän rakas pikku-Ukkomme on jo isoveli.
Vuosikin vaihtui melkein huomaamatta, kiitos naapuruston, joka järjesti kunnon sotapommituksen, ei kuitenkaan voitu unohtaa että mikä hetki on vuodesta meneillään. Nyt kuitenkin eletään katse tulevassa. Maanantaina Ukon 1-vuotis pippalot, perjantaina Sisun kotiloma! Tästä vuodesta tulee hieno vuosi <3 ( aioin vakaasti olla olematta raskaana tai synnyttämättä tänävuonna!!)