Tyhjä syli

Pääsin eilen kotiin sairaalasta. Sisu jäi tehohoitoon lastenklinikalle. Sain sylitellä pientä eilen Kenguruhoidossa parin tunnin ajan ennen kuin lähdettiin kotiin.

Kotimatkalla iski tajuntaan mitä oikein on tapahtunut. Masussa ei myllerrä enää kukaan, mutta sylissäkään ei ole ketään. Ukkokin oli vielä hoidossa mummulassa. Ja palattiin tyhjään kotiin. Sekavat fiilikset, vaikka tiedän että Sisu on hyvässä hoidossa ja mitään isoa hätää ei ole. Mutta se että joutuu jättämään oman pikkuisensa sinne kaappiin toisten ihmisten hoiviin. Se sattuu kovaa.

Onneksi pieni aurinkomme Ukko tuli tänään kotiin meitä piristämään! Nyt odottelen että mieli ja keho laskeutuu myrskystä maan kamaralle ja elämä löytää uudet urat uuden tilanteen ympärille.

Päivä kerrallaan, onneksi enempää ei tarvi.