Isi-poika-laatuaikaa

Me ollaan viime aikoina toden teolla ruvettu toteuttamaan äidin ja isän välistä tasa-arvoa perhe-elämässä, mikä on muuten helpommin sanottu kuin tehty. Pertsa ja isi ovat viimeisen kuukauden aikana käyneet kaksi kertaa kahdestaan mummulassa niin, että ollaan oltu kaksi yötä erossa. Se, miksi se on helpommin sanottu kuin tehty, johtuu siitä, että a) se on äiti joka ei pysty olemaan erossa lapsestaan eikä välttämättä toisinpäin ja b) toisinaan äitikin salaa vähän ajattelee, että kyllähän hän on lapselle se tärkeämpi ja turvallisempi vanhempi..

Ensimmäinen kerta erossa ei ollut ollenkaan kivaa, en osannut rentoutua kotona ja murehdin ihan kaikkea. Nyt toisella kertaa meni onneksi jo paremmin! Ehdin olla ihan rauhassa kavereiden kanssa ja aloin vihdoin katsoa Orange is the new blackia. Siinäpä se viikonloppu sitten hurahtikin! Mummulastakin kuului pelkkää hyvää: Pertsa sai olla päivät pitkät traktorin kyydissä tai leikkiä tätiensä kanssa, ja iltaisin kuulemma nukahti salamannopeasti hymy huulilla.

Sunnuntaina illalla kotiin palasi kaksi iloista rakasta, enkä osaa sanoa kumpi oli enemmän onnessaan siitä, että koko viikonloppu oli oltu peltohommissa. Äitiä ei oikein edes maltettu halia (kumpikaan), koska oli niin paljon yhteisiä poikien juttuja. Viikonlopun tapahtumia piti kerrata koko ajan: ”kkrhh”, ”pu”, ”ishii”, ”paappa”, ”paa”, ”krrh”. Eli oli ajettu traktorilla ja puimurilla isin ja paapan kanssa, sekä vielä illalla haettua paaleja traktorilla. Kyllähän Pertsa tuntui heti paljon isommalta pojalta, kun oli oltu pari päivää erossa, mutta onneksi siinä ajassa ei kuitenkaan äiti-vauva-kielitaito ehtinyt ruostua!

Uskottava se on, että isin kanssa on ihan yhtä turvallista ja ainakin sata kertaa siistimpää olla kuin äidin!

Puimurikuskit.