Miksi vauvan sukupuolella on väliä?

Rakenneultraan mennessä olin melko vakuuttunut kahdesta asiasta: vauva olisi terve ja poika. Ja oikeaan osuivat molemmat! Kun kätilö alkoi tutkia sikiön jalkoväliä, jännitin vielä hurjasti että ”mitä jos se sittenkin olisi tyttö!”. Miksiköhän? Ehkä eniten siksi, että haluaisin nähdä minkä näköinen meidän tytär olisi. Ja myös siksi, että olisi ihana nähdä millainen J on tyttären kanssa.

Vaikka olin varautunut siihen, että saatan olla pikkuisen pettynyt jos vauva on poika, tuntui se silti tosi väärältä. Miten epäreilua vauvaa kohtaan, että olisin saattanut olla hänestä vielä enemmän innoissaan, jos hän olisi ollut tyttö. Mutta siinä ehkä yksi syy, miksi halusin tietää sukupuolen jo etukäteen: arvasin tuntevani noin ja koin, että on parempi, jos saan käsitellä ne omat pettymyksen tunteet kun vauveli on vielä masussa. Ja nopeasti ne loppujen lopuksi tuli käsiteltyä, nyt jo odotan innolla pikkuveljeä. Tuleekohan hänestä ihan samannäköinen kun Pertsasta? Vai onko täysin eri muotista, enemmän minun näköiseni?

Juteltiin ystäväni kanssa siitä, miksi vauvan sukupuolella onkin niin suuri merkitys. Varsinkin pienenä lapset ovat kovin samankaltaisia sukupuolesta riippumatta ja ei kai muutenkaan enää nykyajan tasa-arvoisessa maailmassa pitäisi olla niin suuresti väliä sillä, onko tyttö vai poika.

Tästä huolimatta toivoin tyttöä, ja niin tekivät monet sukulaisetkin. Jännä, miten ainakin omassa suvussani kuvio menee jotenkin näin: jos ensimmäinen lapsi on tyttö, toisesta ei toivota sen enempää tyttöä tai poikaa (paitsi ehkä isä toivoo poikaa). Jos toinenkin lapsi on tyttö, ei se ole millään tapaa pettymys, vaan ihanaa. Mutta pojan kanssa se ei menekään ihan niin. Edellisessä sukupolvessa ei ole yhtään veljesparia, ja olikin jännä huomata, miten kovasti monet toivoivat meidän toisesta lapsesta tyttöä. Ihan kuin poikavauvat olisi yhden lapsen jälkeen jo ”niin nähty”. Tätinikin toivoi (taas) kovasti tyttöä, ja ehti ostaa jo kesällä Victoria’s Secretistä kalliit pienet ballerinatossut, ”jos se kuitenkin olisi tällä kertaa tyttö”.

Laitoin sukulaisille viestiä, että vauva on terve ja saatiin vahva poikaveikkaus. Monet onnittelivat, mutta kommentoivat kuitenkin sukupuoleen ”no ei sitten tarvitse ostaa uusia vaatteita” tai ”ainakin Pertsa saa sitten leikkikaverin”. Ainoastaan isäni viesti tuntui olevan vailla pienintäkään pettymystä tai taka-ajatusta, sillä hän vastasi samalla sekunnilla takaisin ”Hianoo !!!!!”. Iskä <3

PS. Tällä kertaa vauvalle on keksittävä joku järkevämpi sairaalanimi, toisin kuin Pertillä. :D Mutta koska Pertsa on nyt jäänyt tänne elämään, en ehkä voi vastustaa kiusausta blogi-nimetä tätä vauvaa Kiluksi.