Maajusseista (eli miksi Helsinki on täynnä traktoreita)
Kirjoittaja on kihloissa maajussin kanssa, joten kirjoitus ei ole kovinkaan objektiivinen. Tekstissä ei myöskään nyt oteta sen enempää kantaa tuotantoeläimiin liittyvään etiikkaan, ainoastaan noihin hassuihin pullaposkisiin, vähän yksinkertaisiin traktorikuskeihin.
Olipa kerran 19-vuotias kaupunkilaistyttö, jonka piti muuttaa isona Lontooseen tai New Yorkiin. Hän kuitenkin lähti ensin vuodeksi maaseudulle kansanopistoon saadakseen unelmiensa opiskelupaikan yliopistosta. Pyöräillessään ensimmäistä päivää kouluun sianpaskanhajuisella, tuulisella peltoaukealla hän ajatteli että ei voi olla totta, mihinköhän soppaan sitä nyt on itsensä sekoittanut. Ollessaan ensimmäisissä opiskelijabileissä yhdessä paikallisten agrologiopiskelijoiden kanssa hän ajatteli että voi jeesus, oispa Turun Onnelassa. Eräänä iltana sieltä kuitenkin sattui samaan seurueeseen kaikista maajusseimman näköinen maajussi, josta aika pian tuli tytön poikaystävä. Ensimmäiset pari vuotta tyttö vietti viikonloput appivanhempien maatilalla silmiään pyöritellen ja ajatellen, että miten nämä ihmiset voivat olla näin irtautuneita todellisuudesta. Puhuvat koko ajan vain pelloista ja traktoreista, eivät ollenkaan matkustelusta tai muodista. Aikaa myöten tyttö kuitenkin kasvoi, opiskeli psykologiaa ja sosiaalipolitiikkaa, alkoi käsittää yhteiskuntaa laajemmin, oppi pikkuhiljaa ymmärtämään maajussien puhetta ja ennen kaikkea alkoi tuntea niitä ihmisiä paremmin ja huomata, että he ovat aivan samanlaisia kuin kaupunkilaisetkin. Kiinnostuksenkohteet, puheenaiheet ja osa arvoista vain eroavat. Oppi ymmärtämään myös sen, että elämä ja ihmiset vain kertakaikkiaan rakentuvat vähän erilaisiksi, jos työ vie 18 tuntia vuorokaudesta ja parhaimpaan kesäloma-aikaan ollaan hanuri liimattuna traktorin penkkiin eikä päästäkään festareille tai kesälomareissulle Kreikkaan. Toiset voisivat sanoa aivopesuksi, toiset ehkä maailmankatsomuksen laajentumiseksi.
Syy miksi nyt tässä jeesustelen maajusseista on tietysti Helsingissä järjestetty traktorimarssi. Sanoin eilen J:lle, että ymmärrän maajussien tarkoitusperät ja kiukun, mutta epäilen että traktorimarssi saa heidät näyttämään helsinkiläisten silmissä vain entistä enemmän junteilta. Ja kuinka ollakaan, tänään helsinkiläinen kaverini viestissä oli ”mutta ne elää jossain omassa Suomessaan ja mä toivoisin vähän että meidän kaikkien..” Mutta mikä se meidän kaikkien Suomi sitten on? Nyt kun on tutustunut täysin erilaiseen, mutta silti myös hyvin suomalaiselta tuntuvaan elämäntapaan, tuntuu tosi oudolta, että joku rajaa sen kokonaan pois omasta Suomestaan. Siis toki ystäväni tuntien tiedän, mitä hän tuolla tarkoitti (mieltä voi osoittaa jotenkin aikuisemminkin kuin tulla tukkimaan kaikki tiet niillä helvetin traktoreilla, olisi mun paras arvaukseni. :D), mutta siltikin. Minä jos joku tiedän, että maajussit ihmisryhmänä on sellainen, joihin on kaikista helpoin suhtautua ylimalkaisesti ja alentuvasti, koska tein niin itsekin aiemmin. Onhan ne usein tositosi juntteja eivätkä osaa ilmaista asioita niin hienosti kuin pitäisi. Eivät harrasta korkeakulttuuria, eivät matkustele, eivät puhu sujuvasti kolmea kieltä. Puhuvat traktoreista ja koneista enemmän ja innostuneemmin kuin 5-vuotiaat pikkupojat. Enkä pysty enää päässä laskemaan kuinka monta kertaa olen itsekin ottanut appiukkoni kanssa yhteen mieliptieistä, jotka tuntuvat omasta näkökulmasta ihan käsittämättömiltä.
Mutta nyt kun on vuosien myötä ymmärtänyt miten kovasti töitä he tekevät ja miten perustavanlaatuisen tärkeää työtä (tuottaa meille ruokaa), pistää aina suututtamaan kun huomaa, että joku suhtautuu koko maatalousalaan aataminaikaisena ja vähän tyhmempien ihmisten työnä. Maajussit voivat olla juntteja joissain asioissa, mutta heillä on aivan älytön tietotaito omalla alallaan. He osaavat soveltavaa biologiaa, fysiikkaa, kemiaa ja tekniikkaa. Osaavat hoitaa eläimiä, korjata koneita, rakentaa navettoja, viljellä peltoja. Lisäksi luulenpa, että he ymmärtävät esimerkiksi EU-politiikasta aika paljon enemmän kuin tavan tallaaja. Siksi me ehkä emme ymmärräkään maajussien valitusta, koska me emme vain yksinkertaisesti tiedä miten epäreiluissa politiikan pyörissä he joutuvat olemaan osana vastoin tahtoaan.
Traktorimarssin syynä on siis käsitykseni mukaan se, että Mavi ei ole maksanut puoleen vuoteen tukia eli jotkut eivät ole saaneet puoleen vuoteen rahaa. Kaupat halpuuttavat ruokaa luvaten, ettei sitä veroteta tuottajien pussista, mutta kuinkas sitten lopulta aina käykään. Kaupanalan täytyy voida kasvaa vuosi vuodelta, mutta eiköhän niille maanviljelijöille nyt riitä että on katto pään päällä ja sähkölaskut saa juuri ja juuri maksettua. Mitä ne nyt omalla rahalla tekisivät, eiväthän ne edes uskalla lähteä sieltä omalta pihalta mihinkään!
Kuka muu kuin yrittäjä tekisi töitä vaikka rahahanat suljettaisiin puoleksi vuodeksi? Mun mielestä saavatkin olla kiukkuisia ja osoittaa mieltään. Toki viesti menisi helsinkiläisille ja muille paremmin perille, jos a) Juha Sipilä ei pilaisi koko Tampereen yläpuolisen Suomen mainetta ja b) maajussien joukosta valittaisiin karismaattisimmat, parhaimman näköiset kolmekymppiset agronomit kaikkien tuottajien äänitorviksi. Mutta kun ei ne maajussit ole sellaisia eivätkä tee sellaista. Opiskelijat tulevat mielenosoitukseen Onnibussilla, maanviljelijät traktoreilla – jokainen tyylillään. Tärkeintä olisi kuitenkin pitää fokus itse ongelmassa. Maikkarin uutisissa haastateltiin kahta viljelijää, jotka puhuivat painavaa asiaa ja yrittivät kertoa miksi ovat paikan päällä, mutta kamera vain koko ajan kiersi kuvaamassa traktoreita, koska traktoreita Helsingissä, onhan se nyt enemmän uutiskynnyksen ylittävä juttu kuin ne tylsät kuskit, jotka eivät saa työlleen vastinetta. Bloggaajatkin saavat olla tuohtuneita kun heiltä odotetaan ilmaista työpanosta, mikseivät maanviljelijät? Varsinkin kun ihan oikeasti alkaa ajattelemaan kumman työ on ihmisten kannalta tärkeämpää.
Monet (minä myös joskus) miettivät sitä, miksi sitä ruokaa sitten pitää tuottaa niin kalliilla täällä Suomessa, jos se ei kannata ja sitä pitää valtion varoin tukea. Niistä spekulaatioista voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman postauksensa, mutta ajatellaan nyt vaikka yhtä skenaariota: jos kaikki ruuantuotanto siirtyisi vain muutamaan paikkaan, kuinka kauan kestäisi, että joku pohatta hoksaisi että tässäpä mahtava tilaisuus omistaa ruokavirrat ja korottaa hintoja loputtomiin, koska ilman ruokaa ei voi kukaan elää. Kuten vaikka esimerkiksi Nestlén tyypit, jotka ovat nyt ilmeisesti hoksanneet, että oispa kova juttu omistaa koko maailman juomavedet.
Eli yritetään me kaupunkilaisetkin nyt yhtenä päivänä ymmärtää noita outoja juntteja – kyllähän he sitten 364 päivää vuodesta pysyvät onneksi siellä meidän kuplan ulkopuolella omissa puuhissaan, eikä meillä tarvitse olla heihin mitään muuta kosketuspintaa kuin ruokakauppojen kotimaiset elintarvikkeet.
PS. Hienoa, jos jaksoit lukea loppuun saakka! Tiedän omasta aiemmasta kokemuksesta, että asiaan vihkiytymättömälle maanviljelys on vieläkin väsyttävämpi puheenaihe kuin ”mitkä huonekasvit saat pysymään elossa?”.
PPS. Omat lapsemme kasvavat toivottavasti sellaiksi, jotka ymmärtävät maaseudun, luonnon ja laadukkaan ruuan päälle, mutta samalla myös osaavat kaupungissa käyttää jalankulkijoiden liikennevaloja. :D