Telmimistä ja mylvimistä

Mahassani! Vihdoin! Nyt siis meneillään rv 20+3.

Toissapäivänä kerroin onnessani J:lle, että vatsassani tuntuu aikamoista elämöintiä eikä enää voi erehtyä siitä onko se ilmaa vai yksi tyyppi. Seuraavana aamuna J laittoi kädet vatsalleni ja kysyi ”Onko nyt ollu mylvimistä.. eiku..” 😀

Selitin jo viime viikolla innoissani sukulaisille pienistä tökkäyksistä vatsassa, mutta yllättyksekseni kovinkaan monen reaktio ei ollut ihastunut huokaisu vaan tyyliin ”eikun se tuntuu sellaselta kuplan puhkeamiselta/perhosen siiveltä/höyhenen sivelyltä, kyllä sä sen sit tiiät kun tunnet ensimmäistä kertaa!” No taisi nyt jäädä tällä kertaa ne hennot sivelyt rekisteröimättä. 😀 Tunnen kaikki liikeet tökkäyksinä ja pieninä muljahduksina.

Olen tosi innoissani kun liikeet vihdoin tuntuvat, mutta samalla jännitän tulevaa: välillä vauvan puljaus (tekeeköhän se kuperkeikkoja niinku Vallaton vauva valtaa vatsan -kirjassa?) tuntuu vähän epämiellyttävältä, ja pelkäänkin jo aikaa jolloin asukki on kaksi kertaa isompi kuin nyt. Mutta ehkäpä siihenkin tottuu?