Koskakohan se syntyy?

Neljän päivän päästä vauveli on täysaikainen eli periaatteessa valmis syntymään hetkenä minä hyvänsä. Elefanttifiiliksen ja yläkäyrällä menevän sf-mitan takia olisin ikionnellinen, jos syntymäpäivä ei menisi ihan hirveästi yli lasketun ajan. Oonkin jo tentannut lähes kaikkia sukuni naisia synnytyksistä ja ainakin äitini, tätini ja mummini ovat synnyttäneet muksunsa 1-14 päivää etuajassa. Voiskohan se siis kulkea jotenkin geeneissä? 😉

Ens torstaina on neuvolalääkäri ja synnytystapa-arvio, jota odotan ku kuuta nousevaa. Mielenkiintoista kuulla lääkärin mielipide vauvan koosta nyt, kun muutama neuvolatäti on jo veikkaillut maha-asukkia vähän isokokoisemmaksi. Viimeksi kysyinkin että ”apuaa mitä sit tehdään jos se onkin tosi iso” ja kuulemma vauvan koko on äärimmäisen harvinainen syy suunnitella sektiota, eli mitään sellasta on turha miettiä ja murehtia. Synnärin infopläjäys-taulullakin luki että viime vuoden aikana oli syntynyt ainoastaan kolme yli 5 kiloista vauvaa näinkin suuressa sairaanhoitopiirissä, eli ehkäpä niin iso vauva on kuitenkin aika epätodennäköinen.. Oon siis jostain syystä kehittänyt jonkun ihan järjettömän mielikuvan siitä, että vauva kasvaa ihan hillitöntä vauhtia koko ajan ja päädytään lopulta Iltalehteen koska meille tulee Suurin Koskaan Suomessa Syntynyt Lapsi. Tuskinpa kuitenkaan. 😀

Mutta siis mikä tässä nyt ihan realistisestikin ajateltuna jännittää on se, että synnytys jouduttaisiin käynnistämään vauvan koon takia. Mitenköhän yleistä se on? Voisin kuvitella että luonnollisesti käynnistyvä synnytys aiheuttaa sellasen adrenaliinipiikin, että asiat menee aika sekavissa tunnelmissa ja omalla painollaan. Sen sijaan parin päivän osastolla makoilu ja lääkkeillä käynnistettävien supistusten odottelu ei houkuttele yhtään. Itseni tuntien osaan jo nyt kuvitella, että se vetäis mielen tosi matalaksi. Vaikka siis lopputuloshan on molemmissa sama ja yhtä ihana, mutta siltikin otan mielummin ne alun supistukset oman kodin turvassa, enkä yksinään sairaalaosastolla.