Raskausuupumusta

Meillä alkaa tää yhteiselo ja yhden kropan jakaminen käydä aika raskaaksi. Tai siis lähinnä tällä äiti-ihmisellä alkaa, ei kai se toinen mistään murehdi vaan nauttii jo kaheksan kuukautta kestäneestä kylvystään.. Mulla on niin ikävä mun normivartaloa. Haluaisin voida nukkua selällään, kääntää yöllä kylkeä ilman että sisäelimiin sattuu ja pystyä nousemaan sängystä ilman että pitää kiivetä käsivoimin ylös vieressä olevaa pinnasängyn laitaa pitkin.

Magnesiumia syön tunnollisesti ja parhaat tukisukat menee kohta puhki, mut silti vaan pohkeista vetää suonta ja jalat on turvonneet pökkelöt. Enkä oo muuten tienny että sisäreidetkin voi krampata samallai kun pohkeet!

Vielä olis tämä ja ens viikko hommia yliopistolla, sen jälkeen sit alotan hyvin ansaitun äitiyslomani. Aion linnottautua sohvalle erinäisten dvd-boksien kanssa ja korkeintaan käydä välillä parvekkeella juomassa päiväkahvit.