Vauva on ihana, mutta imetys vituttaa
Viime päivinä on mennyt jo paljon paremmin, kiitos kaikille tsemppaajille! 🙂
Tällaista tää vauvaelämä näköjään on, vaihtelevasti ihania ja kamalia hetkiä. Käytiin tänään sairaalalla kuulotutkimuksessa ja parkkipaikalla tuore äiti hyssytteli ihan vastasyntynyttä rääkyvää vauvaa – sympatiat heräsi ja samalla mietin, että ollaan tosta jo aika pitkälle tultu.
Iltaitkut on tältä erää selätetty niin, että ollaan vähän tarkemmin seurattu milloin Pertsalla alkaa tulla nälkä. Heti kun suu alkaa käydä ja röhkiminen kuulua (vauvamme on pikku possu) niin tissi suuhun ja sitä myös tarjotaan siihen asti kunnes uni tulee. Ja se unihan tuleekin ihan helposti kun on ensin saanut olla rinnalla ikuisuudelta tuntuvan ajan. Nyt tuntuu tosi typerältä, että oon ehkä huudattanut vauvaa ihan turhaan, kun oon luullut että se itkee väsyä eikä nälkää. Siis toki silloinkin yritin aina välillä tarjota tissiä, mutta Pertsan kohdalla kun itku ja hätä on jo mennyt yli, niin tissin tarjoaminen aiheuttaa vaan kovemman itkun. Muutenkin mun on turha yrittää tyynnyttää rintaraivareita, varmaan koska tuoksun maidolta, joten sellaisissa tilanteissa J tulee hätiin, rauhoittaa Pertsan ja vasta sen jälkeen tarjotaan uudelleen tissiä.
Ja sitten siitä imetyksestä: rintatulehduksesta toipumisen jälkeen imetys sujui ehkä viikon tosi mutkattomasti ja kivuttomasti, ja ehdin jo ajatella että miks niin monet kohkaa imetyksen vaikeudesta. No nytpä tiedän, koska viime torstaina tuli yhtäkkiä ihan kummallinen oire: aina imetyksen jälkeen rintaa vihloo, polttelee ja särkee sisäpuolelta. Sama juttu molemmissa rinnoissa, ja toisinaan käy myös niin, että kun imetän toisesta rinnasta niin sen jälkeen molempia rintoja särkee. Kipu tulee ja menee ja sitä saattaa jatkua tunninkin imetyksen jälkeen. Viime päivinä myös vauvan imeminen on alkanut sattua ja nännit tuntuu koko ajan kosketusaroilta. Ja voin kertoa että kyllä vituttaa.
Googletin oireita ja diagnosoin jo itselleni suihkutissit, sammaksen ja Raynardsin syndrooman. Kaiken kivun alkulähteenä on ilmeisesti kuitenkin lähes aina vauvan huono imuote (kuka hitto keksi antaa sille sen tutin?!). Ja sepäs vasta pistääkin vihaksi: ollaan harjoteltu nyt monta päivää oikeaa imuotetta, vaikka mun mielestä imuotteessa ei oo mitään vikaa. Tai ainakin se näyttää samalta kun kaikissa niissä oppaissa, missä on kauniita vauvoja ja naisia ja täydellisiä vaaleanpunaisia nännejä ja kaikki sujuu niin ihanan helposti. Miks se sitten yhtäkkiä sattuu??
Haluaisin ihan ehdottomasti täysimettää vielä monta kuukautta, mutta en tiiä miten kauan pää kestää jos ei kipu hellitä. Onneks torstaina on neuvolalääkäri niin voin kysyä siltä neuvoja.
