Kaikki kolme hoidokkiani

Tässä kahden kuukauden aikana on käynyt hyvin selväksi, että vauvan synnyttyä hoitoa vaativia juttuja onkin yhden sijaan kolme. Sen yhden kanssa alkaa löytyä jo jonkinlainen yhteinen sävel ja elämä alkaa asettua uudenlaisiin uriinsa, ei tarvitse enää stressata koko ajan.

Äititoverit varmaankin arvasivat, että ne toiset kaksi uhmakasta hoidokkia ovat tuossa paidan alla. Kuten uumoilinkin, eilen illalla nousi taas korkea kuume (kolmatta kertaa viikon sisään) vaikka miten yritin imettää, pumpata ja lypsää. Antibioottikuuri oli pakko hakea vaikka yritin vältellä sitä viimeiseen asti.

En ymmärrä tissien sielunelämää yhtään. Niitä pitäisi vahtia, hoivata, silitellä ja hieroa vähintään yhtä paljon kuin vauvaa. Ja vaikka kaikkensa tekisi niin silti niitä särkee, imettäminen voi olla muutaman päivän ihan kivutonta, kunnes taas alkaa omituinen vihlonta. Maitopahkuroita syntyy kun yhden viikonlopun aikana ei imetäkään kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Sitten sitä taas löytää itsensä googlettamasta ”tiehyttukos” ja lukemasta ällöttäviä tarinoita mätäpaiseista. Vauvallakin on sammasta suussa ja veikkaan että omituiset vihlonnat johtuvat siitä, että sammasta on myös rinnoissa. Uusi antibioottikuuri helpottaakin ihan hirveästi siitä eroon pääsemistä..

Nyt on käytössä hyvinsyövä vauva, tarvittaessa pumppu, puolukkamehu, lanoliini, kaalinlehdet, kuumat ja kylmät kääreet. Mitä muuta te vielä haluatte?!