Tiedättekö sen tunteen, kun lyhyen ajan sisällä tapahtuu liikaa stressaavia ja kurjia juttuja? Ensin murehtii aikansa niitä ihan oikeita murheita, mutta sitten kun ne olisivat jo menneet ohi, yhtäkkiä huomaa pahoittavansa mielensä ihan pikkujutuistakin koko päiväksi. Itkettää, tuntuu pieneltä ja surulliselta. Ja ihan siltä, että maailma tahallaan potkii päähän. Enkö sais viettää edes yhtä päivää […]

Rakenneultraan mennessä olin melko vakuuttunut kahdesta asiasta: vauva olisi terve ja poika. Ja oikeaan osuivat molemmat! Kun kätilö alkoi tutkia sikiön jalkoväliä, jännitin vielä hurjasti että ”mitä jos se sittenkin olisi tyttö!”. Miksiköhän? Ehkä eniten siksi, että haluaisin nähdä minkä näköinen meidän tytär olisi. Ja myös siksi, että olisi ihana nähdä millainen J on tyttären […]

Ensimmäisen vauvavuoden aikana välttelin julkisua kulkuneuvoja kuin ruttoa. Syy: spontaaneja karjumishuutokohtauksia saava vauva. Omassakin autossa punaisiin liikennevaloihin pysähtyminen aiheutti niin sydäntäsärkevän huudon, etten viitsinyt edes harkita julkisia. Ja ylipäätään julkisilla paikoilla vauvan itkua oli jotenkin tosi paljon hankalampi sietää ja hallita, joten pitäydyttiinkin ensimmäiset kuukaudet aika tiiviisti kotona. Lyhyt bussimatkakin oli jo niin kuumottava, että […]

Pertsan syntymän jälkeen muistan ajatelleeni etten synnytä enää ikinä. Edes sen ihanan pienen vauvan saaminen rinnalle ei pyyhkinyt pois sitä, miten tuskaista ja järkyttävää synnyttäminen oli ollut. Näin synnytyksestä painajaisia, joista heräsin täydessä paniikissa. Olin ehkä lähtenyt vähän soitellen sotaan ja ikuisena optimistina ajatellut, että jospa munkin synnytys on nopea eikä kipu ole kidutukseen verrattavaa. Mietin, […]

Maanantaina pyörähtää käyntiin raskausviikko 19, eli lähes puolivälissä mennään! Tai toivottavasti mentäis jo nyt, ei yhtään haittaisi vaikka pikkusisarus syntyisi viikon tai pari etuajassa. Todennäköisesti on kuitenkin jo viikon 37 tienoilla täysikokoinen ja syntyessään yli nelikiloinen, kuten Pertsakin oli. Vaikka pahin pahoinvointi ja väsymys ovat jo ohitse, niin ei ole kyllä tietoakaan sellaisesta auvoisesta energisyydestä, […]

Elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa! Maanantaina oli kyllä vielä joku mystinen loppuhuipennus viikon sairasteluille: aamulla oli kurkku kipeä, mutta muuten olo sen verran hyvä, että lähdin reippaasti yliopistolle. Bussissa iski yhtäkkiä ihan hillitön huimaus- ja oksetuskohtaus, niin ylitsevyöryvä, että epäilin sen jo olevan jonkin sortin paniikkikohtaus. Happi tuntui loppuvan, vaikka hengitteli kuinka syvään, ja itku […]

Tosi. Lievästä ällöttävyydestään huolimatta. Kipeiden ja huonosti nukuttujen päivien jälkeen tuntui ihanalta pilkkoa salottisipuleita, keittää kanalientä, kaivaa puulusikka laatikosta ja ryhtyä hämmentämään risottoa. Mukaan oli pakko saada valkkaria, ja koska ajatus lähes pullollisen oikean valkoviinin viemäriin kaatamisesta tuntui liian tuskalliselta, pyysin tuomaan alkoholitonta. Kysyin J:ltä ruokakassia purkaessa, että miksi hitossa keksin aina tällaisia kunnon kokkailua […]

Takana on yli viikko kello kuuden aamuherätyksiä, kiitos perheen aamuvirkun. Onnistuu, jos pääsee nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja saa nukkua koko yön keskeytyksettä. Toki silti tykyttää pieni väsymyspäänsärky koko ajan ja luennoilla istuessakin alkaa yhtäkkiä huimata (voi toki liittyä vaan raskauteenkin). Viime yönä kuitenkin heräsin klo 01:27, 03:05 ja 05:00 Pertsan sydäntäsärkevään itkuun. Kävin myös välillä […]

perjantai 29.8. Isä ja poika käyvät leikkimässä päiväkodin pihalla muiden lasten kanssa. Poika ei kuulemma noteeraa ollenkaan muita lapsia, mutta haluaa lastentarhanopen syliin. Äiti ei yhtään ihmettele, sillä lastentarhanope on tosi ihastuttavan näköinen nuori nainen, ja sellaisista poika tunnetusti tykkää. Isä on kuulemma ”jutellut vähän kaikesta”, kun äiti yrittää udella miten meni ja mitä kaikkea […]

Me ollaan viime aikoina toden teolla ruvettu toteuttamaan äidin ja isän välistä tasa-arvoa perhe-elämässä, mikä on muuten helpommin sanottu kuin tehty. Pertsa ja isi ovat viimeisen kuukauden aikana käyneet kaksi kertaa kahdestaan mummulassa niin, että ollaan oltu kaksi yötä erossa. Se, miksi se on helpommin sanottu kuin tehty, johtuu siitä, että a) se on äiti […]