Dieetistä terveellisiin elämäntapoihin – eli kun mukavuudenhalu voitti
Viime viikolla 5/2-dieettini ensimmäinen paastopäivä meni ihan hyvin ja kalorit pysyivät siinä 800 pinnassa, mutta sitten iski mukavuudenhaluisuus ja jätin toisen paastopäivän välistä. Oltiin torstaista sunnuntaihin anoppilassa eikä siellä tee yhtään mieli kieltäytyä ruuasta. Osittain siksi että siellä ruoka ja raakamaito on niin hyvää, osittain siksi että siinä ympäristössä joutuu hyvin äkkiä silmätikuksi ja naurunalaiseksi, jos ilmoittaa olevansa jollakin (humpuuki)dieetillä.
Mutta tällä viikolla on meno muuttunut: tiistai oli taas tarkoitus paastota, mutta ajatus kurnivasta nälästä tuntui niin ärsyttävältä, että päätin jättää paastoamiset ja mielummin syödä muuten vaan terveellisesti ja kevyesti joka päivä. Avot! Muutama paastopäivä on siis tuottanut sen verran tulosta, että vaihdan mielelläni parin päivän kärvistelyn koko viikon jatkuvaan terveelliseen, 1500-2000 kcal/päivä syömisiin. Paastopäivien jälkeen se tuntuu ihan lasten leikiltä ja oikeastaan se olikin päätavoitteeni tässä koko hommassa – tuntuu että oon saanut ylenpalttisen mässäilyni kuriin eikä joka ilta tee enää mieli sipsejä. Lisäksi kiloja on lähtenyt tässä parin viikon aikana puolitoista, luultavasti nestettä, mutta on sekin jo alku.
Vajaa viikko on nyt mennyt muutoin hyvin, mutta eilen sorruin syömään marjojen kanssa kinuskikastiketta, jossa on muuten ihan helvetillisesti kaloreita, hups. Tavoitteena olisi nyt ensin saada ylläpidettyä tätä kevyttä ja säännöllistä normiruokailua ja kun se alkaa sujua, voisi taas pitkästä aikaa kokeilla herkkulakkoa. Säännöllisesti syöminen alkaa muutenkin nyt taas helpottua, kun Pertsaa pitää joka tapauksessa syöttää tasaisin väliajoin. Eli nyt ei voi enää pitää tekosyynä sitä, että vauvan kanssa ei ehdi syödä kunnolla! Kunpa se uni-puolikin pian helpottais…
Kuulin myös, että kaverini on liittynyt kuukaudeksi Elixian jäseneksi. Optimistisesti ajateltuna sehän tarkoittaa tietysti sitä, että me reenataan kuukausi ihan hemmetisti! Tästä se taas lähtee:
PS. Ostin vihdoin himoitsemani minijärkkärin! Kunhan muistikortti tulee postissa, bloginkin kuvat muuttuvat pikkusen laadukkaammiksi. Mutta hei te valokuvaajatoverit, suositelkaa hyvää kuvanmuokkausohjelmaa! Nuorena olin intohimoinen Paint Shop Pro -fani, mutta olen kyllä valmis kokeilemaan myös jotain muuta.