Ei mitään uutta auringon alla

Tai no, ehkä vähän jotain: lauantaista asti on ollut vatsa ihan sekaisin (en usko että on mikään pöpö, koska vatsa ei oo kuitenkaan yhtään kipeä) ja oon aikas varma että oon tuntenut myös ensimmäiset kivuliaat supistukset. Ja jos ne todella on niitä, niin ne ei kyllä tunnu menkkakivulta, niinku kaikilla suomalaisilla keskustelupalstoilla kirjotetaan, vaan enemmänkin kovilta vatsakrampeilta ja siltä että olis pahoja ilmavaivoja. Paitsi että tuntuu myös selässä ja reisissä. Muuten oisin kuvitellutkin, että ne on vaan tavallisia vatsakramppeja, mut sit eksyin johonkin brittifoorumille, missä lähes kaikki kirjottajat kuvailee ensimmäisiä kivuliaita supistuksia samanlaiseksi ku ”really bad gas problem”. Mutta siis tosiaan oon kokenut tunteen vasta ihan muutamia kertoja. Viime yönä heräsin alaselän jomotukseen ja jäin hetkeksi kuulostelemaan, että eteniskö se tästä nyt johonkin, mutta sitten oon varmaan nukahtanut.

Ja onhan tässä nyt tosiaan vielä 11 päivää laskettuun aikaan, eli paras vaan odotella ihan rauhassa ja nauttia jokaisesta hyvinnukutusta yöstä. 🙂 Nyt vaan täytyy yrittää keksiä paljon kaikkea tekemistä, kun on opiskeluhommatkin jo tehtynä. Sovin treffejä kavereitten kanssa, käyn kirjastossa, opiskelijaruokalassa lounaalla, kyläilen isovanhemmilla.. Mahdollisimman paljon kaikkea kivaa odotettavaa, että saa ajan kulumaan.

Muuten voisinkin ihan rauhallisin mielin odotella vaikka sen neljä viikkoa vielä, mutta kun mun vatsanahka ei kestä enää ton pikkutyypin kasvuvauhtia! Mulle on tullu kymmeniä arpia lisää vajaassa kuukaudessa ihan vaan sen takia, kun se on yhtäkkiä ottanut niin hullun kasvuspurtin, ettei iho pysy perässä. Pelkään, että jos se vielä kuukauden saa kasvaa, niin mulla ei oo kohta enää yhtään normaalia ihoa jäljellä mahassa..