Ekoja kertoja

Surkuttelin joskus kaverilleni, että kaikki hauskat ”ekat kerrat” ja niihin liittyvä omanlaisensa jännitys on jo koettu. Eka humala, eka rakastuminen, eka suudelma, eka kerta, eka yö yksin omassa kämpässä.. Silloin puhuttiinkin, että kokematta on enää eka raskaus ja eka synnytys. No nyt on nekin jo koettu!

Nyt oon kuitenkin huomannut, että elämässä on olemassa sellainen juttu kuin ekat kerrat äitinä. Eka kerta kaupassa vauvan kanssa – huisin jännää. Eka kerta sukuloimassa – Pohjanmaan reissulla otti oikein mahanpohjasta autossa ennen kuin tultiin perille. Eka kerta seksiä synnytyksen jälkeen – ei nyt ihan vetänyt vertoja oikealle ekalle kerralle, mutta aika jänskää silti. Ja tänään eka kerta kun meikäläinen lähtee ulos keikalle ja tunne on lähes samanlainen kuin 17-vuotiaana, kun yritettiin päästä väärillä papereilla baariin ensimmäistä kertaa.

Jännitän sitä miten Pertsa pärjää nelisen tuntia ilman tissiä (luultavasti nukkuu), mutta myös sitä miten itse pärjään ja miltä tuntuu vuoden jälkeen olla baarissa ja nousuhumalassa. Olen kuitenkin aika turvallisessa seurassa, sillä kaverini on menossa huomenna juoksemaan puolimaratonin ja on mehulinjalla, joten itsellenikään tuskin tulee houkutusta juoda muutamaa drinkkiä enempää. Ja kyseinen keikkapaikkakin on niin kallis, että mulla on varaa ehkä yhteen juomaan. 😀 Maistoin elämäni ensimmäisen kerran mojitoa viime kesänä, pari viikkoa ennen kuin tulin raskaaksi, ja siitä lähtien oon tasaisin väliajoin himoinnut sellaista. Tänään ehkä vihdoin!

Ja viimeistä kertaa ihana PMMP! <3 Oon nähnyt PMMP:n varmaan lähemmäs kymmenen kertaa, mutta pakko sitä on nyt vielä mennä katsomaan kun en pääse Ruissiinkaan. Hassua, tuntuu vähän kuin joku elämänvaihe (villi ja vapaa nuoruus) olisi häviämässä PMMP:n mukana. En enää ikinä tanssi Ruissalon rannalla Kesäkavereiden tahtiin, snif.

Onneksi kaikkiin elämän vaiheisiin liittyy omat huippuhyvät puolensa.