Epätyypillisessä työsuhteessa olevat äiti-ihmiset kaatavat kansantalouden

Tai ainakin tätä mieltä oli eräs samalla kurssilla oleva. Argumentti meni jotenkin näin: ”Kun muksu sairastuu korvatulehdukseen, niin jos äiti on määräaikasessa työsuhteessa, se ei uskalla jättäytyä kotiin sen lapsen kanssa vaan vie sen hoitoon ja sit kaikki muut lapset sairastuu ja yhtäkkiä kaikki ihmiset onkin kipeinä kotona ja koko talous kaatuu.” Ja tämä ei siis ollut mitenkään vitsinä sanottu, toki ehkä hieman kärjistäen. Mut hei SILTI.

Nyt kun on itse äiti, on alkanut pikkuisen särähtää korvaan se, millä tyylillä (koti)äideistä monesti puhutaan. Kotiäiti = tyhmä. Tuntuu, että asenteet työttömiä, syrjäytyneitä ja näitä ns. vapaa-matkustajia ovat viime aikoina paljon pehmentyneet, mutta kotiäidit ovat edelleen vapaata riistaa. Ihminen on äärimmäisen jalo ja lähimmäisrakas, jos hän jää vanhuksen omaishoitajaksi, mutta laiskuri ja haitta kansantalouden kasvulle, jos hän hoitaa lapsiaan kolme vuotta kotona. Eikö voisi ajatella että molemmissa tapauksissa ihminen tekee hyvää ja elintärkeää hoivatyötä?

 

 

Yksi asia mikä yliopistossa pännii ja pahasti ovat tekopyhät besserwisserit. Tyypit, jotka kovaan ääneen arvostelevat sitä miten nykymaailmassa ”media ja kansalaiset tekevät täysin typeriä vastakkainasetteluja” ja ”tietämättömät kansalaiset syyttävät työttömiä ja vapaa-matkustajia tukien väärinkäytöstä ja näin ollen talouden heikentämisestä, vaikka me korkeakoulutetut tiedämme että eihän se nyt niin mene”. Ja sitten seuraavassa hetkessä heittävät ihan vakavalla naamalla tuollaisen edellä olleen kommentin. Tarkoituksena toki oli kritisoida monien määräaikaistyösuhteissa esiintyviä ongelmia, mutta typerä kommentti yhtä kaikki.

Ja tekopyhyydellä viittaan siihen, että arvostellaan tavallisia kansalaisia ihan kuin nämä jotkut pidempään yliopistossa opiskelleet kuvittelisivat olevansa jotenkin täysin irrallinen osa tästä myyttisestä ”Suomen kansasta” sekä kaikista ennakkoluuloista, stereotypioista ja vastakkainasetteluista. 

Välillä tulee sellainen olo että nyt ihan oikeasti se pää pois perseestä ja alas sieltä itsekyhätystä norsunluutornista. 

Hmm.. koska asetan itseni tällä kirjoituksella tällaisten yliopistopätijöiden päälle, tarkoittaako se sitä, että olenkin itse oikea emäbesserwisser ja mukamas jotenkin parempi ihminen kuin he? Onpa muuten loputon ajatusketju..

suhteet oma-elama opiskelu
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.