Helppo matkustuskaveri

Ensimmäisen vauvavuoden aikana välttelin julkisua kulkuneuvoja kuin ruttoa. Syy: spontaaneja karjumishuutokohtauksia saava vauva. Omassakin autossa punaisiin liikennevaloihin pysähtyminen aiheutti niin sydäntäsärkevän huudon, etten viitsinyt edes harkita julkisia. Ja ylipäätään julkisilla paikoilla vauvan itkua oli jotenkin tosi paljon hankalampi sietää ja hallita, joten pitäydyttiinkin ensimmäiset kuukaudet aika tiiviisti kotona. Lyhyt bussimatkakin oli jo niin kuumottava, että kaikki unelmat ulkomaanreissusta vauvan kanssa karisivat hyyvin nopeasti. Ajattelin, että lentokoneeseen taidan lasten kanssa uskaltautua vasta kun ovat 16-vuotiaita paikallaan mököttäviä teinejä, jolloin ne häpeää mua eikä toisinpäin.

Mutta! Oltiin ystäväni luona pikavisiitillä Helsingissä eikä junamatkalla tapahtunutkaan mitään kamalaa, päinvastoin. Menomatkalla:

Ja tulomatkalla:

Toki junassa oli mahdollisuus hyttiin, jossa pystyi vähän liikuskelemaan. Kaksituntinen matka meni kuitenkin meno- ja tulomatkalla lähinnä untenmailla, joten haaveet jostain ihanasta koko perheen rantalomasta alkavat taas pikkuhiljaa heräillä..