Huh ja hei

On pitäny kirjoittaa hankinnoista, yleisistä pohdinnoista ja kestovaippailusta. Ja ottaa mahakuvia ja muitakin kuvia, tehdä vaikka sellainen Päiväni paksuna olevana opiskelijana -postaus.

Mutta kun ei kerkee! Opiskeluhommia on kasautunut yhtäkkiä ihan hirvittävästi. Eilen selailin kalenteria ja tokaisin J:lle että hei viiden viikon päästä pitäis jo helpottaa! Tosi lohduttavaa. Jokainen kotonaolohetki pitää lukea tenttiin ja perjantaina kun tentti on ohi, pitää palata kandin pariin ja kursia se kasaan. Jos olisin ollut fiksu niin oisin oikeesti tehnyt kandin valmiiksi ennen klinikkakurssin ja tenttisuman alkamista.

Tänään tavattiin ensimmäistä kertaa meidän klinikka-asiakas ja oli kyllä niiin jännittävää, vaikka olinkin itse tällä kerralla vain tarkkailijan ja kuuntelijan roolissa. Ensi kerralla pääsen sitten haastattelemaankin! Olis ihanaa keskittää kaikki energia pelkästään tähän klinikkakurssiin ja asiakastapauksen pähkäilemiseen. Pitäis lukea kirjoja, tehdä hypoteeseja, miettiä tulevia tapaamiskertoja, suunnitella haastattelurunkoja ja psykologisia testejä. Onneksi kurssi kestää koko kevään.

PS. Ensimmäiset raskausarpien alut ovat täällä, jes. Yritän suhtautua niihin zenimäisellä tyyneydellä. Tai no oikeestaan en edes ehtisi murehtia niitä nyt.